Markku Hyvärinen toimii toimitusjohtajana Sääksisäätiössä, jonka tehtävänä on tukea Suomen petolintujen suojelu- ja tutkimustyötä. Hyvärinen on ollut säätiön toiminnassa ja sen hallituksessa mukana vuodesta 2007 lähtien. Hyvärinen on toiminut myös Sääksisäätiön työvaliokunnassa ja ollut sen puheenjohtajana v. 2010 - 2017.
Markku Hyvärinen on vahvasti suuntautunut lintuharrastuksen moniin osa-alueisiin. Lintuharrastus alkoi jo nuorena alakouluikäisenä. Pian mukaan tuli harrastukseksi kerhotoiminta, jolloin koulupoikaikäinen Markku toimi koulun luontokerhon puheenjohtajana. Tässä roolissa nuori lintumies auttoi ja edisti nuorempiaan nousemaan harrastuksessaan eteenpäin lintujen saloihin. Lintuharrastus kasvoi ajan myötä käytännössä ammattimaiseksi ornitologiaksi. Vuodesta 1980 lähtien Hyvärinen on osallistunut Loviisan ulkosaariston lintujen pesinnän tutkimuksiin ja alueen muutontarkkailuun. Pääpaikkana on ollut Aspskärin lintuasema.
Muutto Hämeenlinnaan 2000–luvun alussa toi uuden lisän harrastustoimintaan Kanta-Hämeen lintutieteellisessä yhdistyksessä. Hyvärinen valittiin yhdistyksen hallitukseen v. 2004 ja sittemmin yhdistyksen puheenjohtajaksi vuonna 2007. Hyvää työtä tehnyt Hyvärinen toimi KHLYn puheenjohtajana vuodet 2007– 2012. Tuona aikana yhdistystoimintaa kehitettiin helposti lähestyttäväksi tuoden lintuharrastusta lähelle kansalaisia.
Hyvärinen toimii edelleen hallituksen ulkojäsenenä tuoden pitkän kokemuksensa ja tietotaitonsa yhdistystoimintaan. Yhdistystoiminnassa Markku Hyvärinen on vetänyt linturetkiä linturetkioppaana yli sadassa tilaisuudessa ja pitänyt lukuisia lintujen tunnistamiseen liittyviä koulutustilaisuuksia.
Nyt yli 50 vuotta kestänyt lintujen kanssa toimiminen on kehittänyt Hyväriselle harvinaislaatuisen hyvät taidot lintujen tunnistamisessa. Markun määrityslappuihin jäävät niin lintuharvinaisuudet, nopeasti ohi suhahtavat pikkulinnut, kaukana kaartelevat pedot kuin vain säkeen tai pari pusikossa tirskahtavat siivekkäät. Niinpä Hyvärinen toimii edelleen Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen harvinaisuuskomiteassa, jossa hyväksytään alueella harvinaisimpien lajien havainnot.