Lähetä meille kysymyksesi kasveista

Katso myös alta aiemmat kysymykset ja luontovirtuoosien vastaukset!

 

Istutin n. 15 vuotta sitten lahjaksi saamani pienen, viattoman näköisen koristekirsikkataimen muutaman metrin päähän rakennuksista. Lopulta ja aika piankin se kasvoi isoksi puuksi tai pensaaksi ja monta mukavaa kevättä riitti ihastelua naapureidenkin taholta, kun se kukki aina muutaman päivän vaaleanpunaisena. Lopulta totesin, että sen juuret ja perusrunkokin kasvoivat niin suuriksi ja varsinkin juuret paksuiksi, että aloin pelätä juurten aiheuttavan vahinkoa rakennuksille. Pari vuotta sitten kaadoin puun ja ajattelin, että se on sitten siinä. Luin jostain, että kyseinen kasvi ei lähde kasvamaan ainakaan, jos sitä karsii, samalla tavalla kuin vaikkapa Terijoen salava. Nyt kuitenkin on alkanut kasvaa uusi, jo noin puolitoistametrinen uusi alku kantovesasta.
Kysymys: ottaako tämä uusi alku voimansa vanhan puun juurista, eli jatkavatko vanhat paksut juuret samalla kasvuaan, vai kasvattaako tämä uusi alku uudet juurensa?

 


Hei!

Kirsikka on nk. pioneeripuulaji eli se kasvaa nopeasti. Puu pitäisi aina istuttaa vähintään 6 m päähän rakennuksesta, vahvajuuriset puut vielä kauemmas.

Katkaistu kirsikka on tehnyt kantovesan. Kyllä tämä vesa on yhteydessä vanhaan juuristoon. Vesa on saanut alkuvaiheessa ravinteita ja vettä vanhasta juuristosta. Sen alettua yhteyttää yhteyttämistuotteita on kuljetettu juuriin varastoitavaksi talven varalle. Vanhasta juurakosta osa varmasti on jo kuollut, mutta toisaalta nuori vesa on tehnyt osin uusia juuria ja osin se käyttää hyväksi vanhaa juuristoa. Jos haluat puusta eroon, kannattaa se katkaista nyt ja aina kun siihen tulee uusi kantovesa. Kirsikka on kaunis ja satoakin tuottava puu, joka houkuttelee niin pölyttäjiä kuin marjojen syöjiä, joten sinällään lajin istuttaminen pihalle on kannatettavaa, mutta istuta siis seuraavalla kerralla vähän kauemmas.

Jos ei pysty ihan 6 m päähän puuta istuttamaan, voi lähempänä pyrkiä eristämään sen juuret maahan asetettavalla saavilla tms.

Terveisin,

Heli Jutila, luontovirtuoosi