Lähetä meille kysymyksesi linnuista

Katso myös alta aiemmat kysymykset ja luontovirtuoosien vastaukset!

 

Meille Pieksämäellä lämmitettäviin ulkorakennusten sisätiloihin on tullut pikkulintuja. Onko kyseessä nuori pikkulepinkäinen? Ilmestyivät viime pakkasilla ja lauhalla säällä. Avasimme ovet ja päästimme ulos. Pakkasten uudelleen kiristyessä yksi niistä ilmestyi takaisin. On kuin kotonaan, erittäin arka ja piiloutuu hätisteltäessä välittömästi.

Lintu on tilastoitu BirdLife Suomelle tieteellisesti dokumentoituna, mutta tarkkaa kuvauspaikkaa ja sijaintia ei mainita linnun etunäkökulmasta johtuen.

Kysyjän kuvat (3 kpl) olivat alun perin rakeisia, mutta myöhemmin Luontoakateemi sai erittäin hyvät tunnistuskuvat. Ohessa kuva mustaleppälintuyksilöstä (koiras), joka ei liity kysyttyyn tapaukseen. Kuva: Panu Villanen.


Hei!

Kiitos kysymyksestä. Heti alkuun on todettava, että lintu ei ole pikkulepinkäinen. Kuvausolosuhteet olivat varmaan hankalat. Siksi kuvat ovat rakeisia ja epätarkkoja. Talven alku siirtyi lähes joulukuun loppuun ja syys-, loka- ja marraskuut olivat paljon normaalia lämpimämpiä. Jotkut pitkänmatkan muuttajatkin jäivät niille sijoilleen ja lopulta ehkä muuttovaisto ei enää ohjannut niitä muutolle vaan tänne jäivät talven jalkoihin tai ohjautuivat muualta tänne.

Pikkulepinkäinen on pitkänmatkanmuuttaja ja talvehtii kaukana Afrikassa. Mutta niin myös kyseinen lintu on muuttolintu ja muuttaa vähintään Keski-Eurooppaan. Kuvista näkyy tumma leuka, tasavärinen selkä, jossa siivellä on laaja valkoinen laikku ja mikä oleellisinta viimeisessä kuvassa näkyy selvästi punainen levittynyt pyrstö. Nämä ovat koiras mustaleppälinnun tuntomerkkejä. Tuo havainto on erittäin kova lintuharrastustermein. Mustaleppälinnun levinnäisyysalueen pääpaino on Lounais-Suomi. Sen lisäksi sitä tavataan siellä täällä hajanaisesti Etelä- ja Keski-Suomea.

Lintu ei missään tapauksessa pärjää Suomen talvessa. Ravinnokseen se syö hyönteisiä ja varmaankin siellä sisätiloissa tekee hyvää työtä puhdistaessaan rakennusta pikkuitikoista. Toivottavasti se saa sijaiskodin kevääseen asti. En osaa keksiä mistä se löytää vettä, jota 
kaikki elolliset tarvitsevat. Ehkä johonkin matalaan astiaan voisi laittaa sille vettä juotavaksi.
Toivottavasti sille löytyy teiltä tilaa talven ajaksi ja sitten tämä kaunis lintu voi jatkaa eloaan 
ulkotiloissa, kun hyönteisiä alkaa ilmaantua. Mustaleppälintu on aikainen muuttaja ja heti, kun alueellanne alkaa ilmestyä pälviä sillä saattaa tulla halu ulkoiluun.

Terveisin,

Markku Hyvärinen, luontovirtuoosi

- Ihmettelen missä ovat punatulkut tänä talvena? Yleensä ovat tulleet lintulaudalle.

Kuvassa punatulkkupari (naaras vasemmalla ja koiras oikealla). Kuva: Panu Villanen


Hei

Punatulkku kuuluu peippolintuihin. Niille kaikille on tyypillistä kerääntyminen parviksi lisääntymisajan ulkopuolella. Se on muutto lintu, joista pieni osa jää viettämään talvea Suomeen. Niiden esiintymiseen vaikuttaa paljon lämpötila, ravintotilanne yleisesti esimerkiksi pihlajamarjatilanne. Kun talvi viimein koitti, punatulkut kokoontuivat pieniksi parviksi ja valitsivat talvehtimisalueensa. Nyt on vain käynyt niin, että kerääntymät eivät ole osuneet sinun linturuokinnan kohdalle. Noin kuukausi sitten oli BirdLifen järjestämä Pihabongaus -tapahtuma. Silloin laskettiin piharuokintojen lintuja. Sen tilaisuuden antina oli sama havainto, minkä sinäkin teit, punatulkut olivat vähälukuisia koko maassa. Ehkä ensi talvena on pihlajat täynnä marjoja ja niiden turvin isompi joukko punatulkkuja jäisi talvehtimaan. Se on kaunis lintu.

 

Luontovirtuoosien puolesta

Markku Hyvärinen

Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kesät Turun saaristossa enkä ol koskaan nähnyt lokkien istuvan männynoksilla ja sähkölinjoilla. Nyt olen nähnyt useana kesänä eri puolilla Asikkalaa. Mistä moinen johtuu?

Ohessa kuva harmaalokista taiteilemassa puun oksalla. Kuva: Petri Hirva.


Hei

Lokeilla on räpyläjalat ja ne soveltuvat paremmin uimiseen ja maassa kävelyyn. Havaitsemasi ilmiö ei kuitenkaan ole harvinaista, vaikkakin lokkilinnut istuvat harvemmin puissa. Olen löytänyt lokin pesän puusta pariin kertaan. Joidenkin isojen lokkikolonioiden vieressä olevat puut ovat loistavia tähystyspaikkoja. Sieltä on hyvä vahtia, etteivät pedot pääse yllättämään. Usein näkee myös lokkien istuvan antenneissa, kaiteilla ja lipputangon nupeissa. Sähkölanka on varmaan tästä joukosta harvinaisinta. Linnuille voi kehittyä myös paikallista kulttuuria. Jokin lokkiyksilö on keksinyt langalla istumisen alueella ja muut seuraavat mallia. Nuo ovat hienoja havaintoja, joita kaikki eivät ole päässeet todistamaan. 

Luontovirtuoosien puolesta

Markku Hyvärinen 

Hei!

Hakalanniemessä puron suussa sinnittelee harmaahaikara, ainakin yksi, vielä joulun seutuun niitä oli kolme. Ilmeisesti se pysyy hengissä kun löytää jotain syötävää sulasta purosta? Onko sillä mahdollisuuksia selvitä kevääseen? Selviäisikö se jos sitä ruokkisi vaikka silakoilla vai onko se vaan sille vahingoksi? Sääliksi käy linturessua!

Ohessa kysyjän ottama kuva.

Hei!

Harmaahaikara on yleistynyt Suomessa entisestään. Nykyään sitä tavataan talviaikaankin hyvin yleisesti. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla talvehtii yli viidenkymmenen linnun parvi kalastellen sulapaikoilta kaloja. Hämeenlinnassa harmaahaikara on talvehtinut jo useana talvena. Leudot talvet ovat harmaahaikaralle helppoja, sillä Keski-Euroopan talvet, jossa harmaahaikara talvehtii suurin joukoin, ovat normaalisti Suomen talvia leudompia. Nyt tämmöisenä ns. lapsuuden ajan talvena harmaahaikaroita on myös talvehtinut Hämeenlinnan alueella ja selvinneet siitä. Nämä pakkaset eivät vielä ole niille pahoja, jos vain ravintoa riittää ja sitä riittää. Harmaahaikara on taitava kalastaja. Sen löytää yleensä jonkun sulapaikan vierestä, josta se nokkasee uskomattoman taitavasti kalan syvästäkin vedestä. Siis en olisi huolissani niistä talven takia, vaan ihailisin etäältä ja antaisi ruokarauhan.

Terveisin,

Markku Hyvärinen, luontovirtuoosi

Hei!
Fasaaninaaras on kulkenut vuosia talon läheisen kuusiaidan alla, eikä se ole aiemmin ollut kiinnostunut sen kummemmin pihapiiristä, kulkenut kyllä kauempana olevien varastojen vieritse. Nyt yhtenä päivänä se tuli lintulaudan alle. Sitten se hävisi, luulin menneen taas kuusiaidan alle.
  Sitten kun puhdistelin kuistia niin huomasin, että fasaani oli mennyt kuusenhakojen suojaan lepäämään lintujenruokintapisteen läheisyyteen. Sattui myös näin, että orava oli nyt lintulaudalla ruokailemassa – pää alaspäin roikkuen ja söi kourusta jyviä. Sitten fasaanirouva tuli paikalle ja orava ja fasaani katselivat toisiaan. Pian orava alkoi heiluttaa lintulautaa ja kaapia kynsillään siemeniä maahan. Tämä jatkui pitkän aikaa. Fasaani tietenkin söi maahan satavia siemeniä. Tätä jatkui pitkän aikaa. Sitten fasaani meni taas nukkumaan lintulaudan lähelle hakojen sekaan. Seuraavana aamuna fasaani tuli kuistille. Oli jalkojensa päällä myhkyrässä rappusten päällä ja katseli pihaa tyytyväisenä. Kysymykseni on, heittelikö orava siemeniä fasaanille, jotta tämä saisi niitä syödäkseen ja miksi fasaani tulee kuistille, onko heittäytymässä kaveriksi?

Ohessa kysyjän ottama kuva.


Hei!

Veikkaanpa, että orava ehkä yritti hätistää isoa lintua pois apajalta. Orava heiluttaa usein häntäänsä puolelta toiselle, kun on hermostunut. Kukapa ei ole, jos on pelko, että eväsretki keskytyy ison linnun takia. Voi myös olla, että orava on oppinut tekemään näin saadakseen rauhassa jatkaa syömistä. Se on ehkä huomannut, että iso lintu ei silloin hätistä sitä, jos sille vähän tarjoaa omasta kupista evästä. Tämä on tietysti arvailua, mutta jatkosssa - jos on mahdollista - kannattaa seurata toistuuko rituaali.

Miksikö fasaani tuli kuistille? Nyt, kun lunta on paljon, fasaanin on mukavampi olla lumettomalla kuistin rappusella. Kuistille näyttää kuvan mukaan paistavan myös hieman aurinkoa ja aidan takana on myös tuulensuojaa. Siitä on myös parempi näköala seurata maisemaa mahdollisilta vainoajilta. 

Hieno havainto ja tässähän on ainesta luontotarinaksi. 

Terveisin,

Markku Hyvärinen, luontovirtuoosi

 

Hei!

Näin 10.1.21 kauniin 9 linnun auran Keravan päällä joilla tosi pitkät kaulat ja vaaleat siiven alaosat. Mitkä linnut tähän aikaan lentävät aurassa ja minne muuttavat?

Kuva: Lentäviä laulujoutsenia/Luontoakateemi, Panu Villanen


Hei!

Näkemäsi linnut olivat varmastikin joutsenia (eli laulujoustenia). Joutsen kuten monet muutkin linnut pärjäävät hyvin kylmemmässäkin ilmastossa, kunhan niille löytyy sulaa vettä, jossa uida ja ruokailla. Vuoden vaihteeseen asti oli monin paikoin lisäksi lumetonta, jolloin joutsenet löysivät hyvin ruokaa myös pelloilta. Nyt, kun ilman kylmenemisen myötä järvet jäätyvät ja lumipeitekin on kattanut maan eteläisintä Suomea myöten, on viimeistenkin joutsenten pikkuhiljaa siirryttävä etelämmäksi. Valtaosa joutsenistamme muuttaa talveksi Itämeren ja Pohjanmeren keski- ja eteläosien rannikkoalueille, mutta meillä Suomessakin talvehtii vuosittain vaihteleva määrä joutsenia. Määrä riippuu tietysti talven kylmyydestä. Suurin osa meillä talvehtivista joutsenista viettää talven Ahvenanmaan ympäristössä, jossa vedet yleensä pysyvät sulina läpi talven. Yksittäisiä joutsenia on kuitenkin selvinnyt läpi talven jopa Muonion korkeudella.

Ystävällisien terveisin,

Juhani Kairamo, luontovirtuoosi

Onko aivan tavatonta, että Isolepinkäinen talvehtisi Suomessa? Tapasin nuoren hyväkuntoisen linnun puuvaraston ikkunalta ja pää latvassastin vapaaksi.

Kuva: Isolepinkäinen pellonlaidan pensaassa/Luontoakateemi, Panu Villanen


Hei!


Isolepinkäinen on meillä koko maassa harvalukuinen pesimälintu (ehkä Ahvenanmaata lukuun ottamatta, jossa sitä ei kesäisin juurikaan havaita). Isolepinkäinen on osittaismuuttaja ja valtaosa yksilöistä siirtyy talveksi etelämmäksi Itämeren alueelle tai Keski-Eurooppaan. Meillä kuitenkin talvehtii vuosittain vaihteleva määrä isolepinkäisiä (pääosin eteläisessä Suomessa. Talvehtivien yksilöiden lukumäärään vaikuttaa erityisesti myyräkantojen koko. Isolepinkäisen tapaakin talvella yleensä peltoaukean ympäristöstä istumassa pensaan tai matalahkon puun latvasta, jossa se vaanii myyriä ravinnokseen. Ehkä se oli eksynyt puuvarastoosikin jahdatessaan myyrää?

BirdLife Suomen lintuhavaintotietokannassa (Tiira) on alkaneen vuoden 2021 ensimmäisiltä viikoilta havaintoja kymmenistä ehkä muutamasta sadasta Isolepinkäisestä (pääosin Pori-Tampere-Mikkeli-linjan eteläpuolelta, mutta pohjoisin jopa Torniosta). Luonnollisesti kaikkia yksilöitä ei tietenkään olla havaittu, joten todellinen määrä on huomattavasti suurempi. Kun sää nyt kylmenee ja lunta tulee lisää siirtynee ainakin osa talvehtivista yksilöistä todennäköisimmin etelämmäksi.


Terveisin,

Luontovirtuoosit Juhani Kairamo ja Markku Hyvärinen

- Kaksi pitkäkoipista lintua Vanajalla Aulangon ratsastuskoulun edustalla jäällä sulan reunalla. Paljain silmin ei nähnyt mitä isokokoisia lintuja ne on.

Ohessa kysyjän ottama kuva.


Hei!

Näkemäsi linnut olivat harmaahaikaroita (Ardea cinerea). Useana talvena juuri siinä sulassa ovat harmaahaikarat käyneet kalassa. Leudot talvet ovat houkutelleet lintuja talvehtimaan. Nyt lumisena ja pakkastalvena linnuilla ei ole hätää kunhan löytävät sulapaikkoja. Lopulta ne lentävät etelämmäksi, jos pakkanen jäädyttää kaikki paikat. 

Hyviä lintuhavaintoja! 

 

Luontoakateemin puolesta

Markku Hyvärinen

Talviruokintaa on tällä paikalla harrastettu kymmenkunta vuotta.
Tarjolla on auringonkukan siemeniä ja rasvatankoja. Nyt talviruokintaan on tullut haasteita.
Olen uusinut ruokinta-automaattini reunalistat kuukauden sisällä
kahdesti. Oravat haluavat jyrsiä ne kokonaan pois päästäkseen
auringonkukan siemeniin paremmin käsiksi. Myös seinäpaneeleihin on
alettu syödä reikiä. Lisäksi metsähiiret ovat tehneet pesän ruokinta-automaatin sisälle siemenjakajan uumeniin. Uusin jälleen kerran reunarimat taas kerran. Sisätiloihin tein
vinotukikorjaukset ja ulkopaneeleihin kiinnitin nitojalla
kattohuopakaistaleita, jotta nakerretut aukot pienenivät. Saas
nähdä haluaako orava puraista tahmeaa kattohuopaa. Miten pidän oravat pois jyrsimästä automaattini reunoja ja hiiret poissa automaatin sisätiloista?

Ohessa kysyjän ottama kuva.


Hei

Oravat ja hiiret saattavat olla iso kiusa linturuokinnalla. Asettuessaan asustelemaan ruokinnan läheisyyteen, ne eivät hevillä lähde pois. Onhan helppoa ravintoa saatavilla. Tässä tapauksessa voisi kokeilla virittää tukijalat muoviputkien sisään. Liukasta putkea pitkin jyrsijöiden on hankalampi kiivetä. Jotain muutakin kiipeämisestettä kannattaa kokeilla. Ellei nämä auta ruokintatauko voi auttaa. Kun ravintotilanne on huono, siirtyvät hiiret ja oravat muualle ravinnon toivossa.

Terveisin,

Markku Hyvärinen, luontovirtuoosi

Hämeenlinnan linnanpuistossa oli muista erillään erikoisen näköinen varis. Mikähän sitä vaivaa?

Ohessa kysyjän ottama kuva.


Hei, kiitos kysymyksestä!

Tällaisia lintuja kutsutaan enkelisiipisiksi. Kaupunkiolosuhteissa lintuja ruokitaan leipäpaloilla, myös varislinnut hakeutuvat pullaa ja leipää syömään. Jos nuorille linnuille, sulkien kehitysvaiheessa, annetaan leipää tai pullaa, aiheuttavat viljan valkuaiset siipilihasten liikakasvua. Siipi tulee liian painavaksi, sen luut kasvavat kieroon, siipisulat kääntyvät ylöspäin tai kehittyvät sulat jäävät värittömiksi, valkoisiksi.  Seurauksena linnut eivät enää pysty pahimmassa tapauksessa lentämään ja ovat helppoja saaliita pedoille.

 
Linnut huolehtivat kunnostaan uusimalla sulkansa ja höyhenpeitteensä säännöllisesti. Siten ne pitävät yllä lämmönsietokykynsä ja lentokykynsä. Mikäli lintu on siirtynyt niille luonnolliseen ravintoon, seuraavassa sulkasadossa värivirheet saattavat kadota.
Tuollainen leukismi tuntuu olevan lajikohtaisesti ruumiinosaan sidottua, variksella se ensimmäisenä iskee isoihin siipisulkiin ja sinisorsalla kaularenkaaseen (roskaruuan piirissä eläviä tyyppilajeja kumpikin...). Yleensä ne eivät ole hylkiöitä, ja luontoakateemin tuntuma on että 50 variksen parvesta löytyy keskimäärin yksi siipijuovavaris.

Luontoakateemin lintuvirtuoosien puolesta, Markku Hyvärinen

"Miksi pikkulintu pyörii nilkoissani? Pieni lintunen, punainen rinta, vihertävä niska (peippo?)-selkämys pyörii jalkojeni ympärillä ja lennähtää sitten viereiselle ikkunalaudalle katselemaan, ikäänkuin jotain viestiäkseen. Parin metrin päässä kadulla oli kuolleena isompi lintu, ymmärtääkseni laulurastas, Tapahtui kaupungissa, luonnon olosuhteissa kuitenkin. Asuinpaikallani on ollut nyt monta pikkulintua ikäänkuin pyytämässä apua ihmiseltä, hellyttävää, mutta vaikeata kun ei voi apua antaa ymmärtämättä mistä on kysymys. Tämä peippo näytti olevan fyysisesti aivan kunnossa."

Kuvassa punarinta. Kuva: Panu Villanen


Hei

Kysymyksessä on punarinta tuntomerkkien ja käyttäytymisen perusteella. Se voi olla hyvinkin peloton lintu muuttoaikana, varsinkin nuoret linnut. Keväällä muuttomatkaltaan jääneet punarinnat sananmukaisesti hyppelevät ihmisistä välittämättä aivan jaloissa. Väsynyt ja nälkäinen lintu etsii kiireisesti ravintoa ja unohtaa varovaisuuden. Syksyllä linnut ilmestyvät metsistä ihmisten läheisyyteen ja etsivät syötävää rakennuksissa olevista rakosista. Joskus myös sisätiloihin eksyy lintuja ravinnon houkuttelemina. Ne ovat yleensä tiaisia ja varpusia.
Kuollut rastas on voinut törmätä ikkunaan. Ikkunat peilaavat oman kuvan tai näyttäisi, että luonto jatkuisi, jolloin linnut törmäilevät niihin. Monesti käy huonosti.

Terveisin
Markku Hyvärinen, luontovirtuoosi