Lähetä meille kysymyksesi linnuista

Katso myös alta aiemmat kysymykset ja luontovirtuoosien vastaukset!

 

Lintu oli Pirkkalassa omenapuussa 16.8.2021. Näyttää vähän mustapääkerttu naaraalta.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei

Lajin määritit aivan oikein. Syksyllä nuoret linnut sekoittavat pelin. Nuori tänä vuonna syntynyt koiraslintu voi muistuttaa naaraslintua hämmästyttävän tarkasti. Silläkin voi olla ruskea päälaki. Jos linnun päätä pääsisi silittämään ns "vastakarvaan" niin silloin voisi ruskean pintahöyhenkerroksen alta paljastua mustia höyheniä ja sukupuolikin määrittäisi varmuudella koiraaksi. Olen näkevinäni kuvien linnulla ohuita tummia juovia, joka voi viitata siihen, että kyseinen lintu on koiras. Yleensä määritys olisi mustapääkerttu, naaraspukuinen. 

Ystävällisin terveisin lintuvirtuoosien puolesta

Markku Hyvärinen 

- Mikä siemensyöjälintu? Kuva on ikkunaan syyskuussa 2020 lentäneestä ja kuolleesta linnusta. Nokka on tukeva siemensyöjälinnun nokka. Nyt lokakuussa 2021 samoja lintuja on tullut pihaan. Syövät lännenheisiangervon siemeniä. Paikka Vuokatti (Sotkamon kunta).

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Ikkunaan törmääminen on yleistä, ihan liian yleistä. Kuvaamasi lintu on punatulkku naaras. Se on loppusyksyn muuttolintu. Hyvinä pihlajanmarjavuosina niitä voi jäädä joukottain talvehtimaan. Muutkin marjat tietenkin kelpaavat. 

Lintuvirtuoosien puolesta

Markku Hyvärinen 

Lintu terassin lattialla Ylöjärvellä, Pirkanmaalla 1 10. klo 14.00  Mikähän lintu on kyseessä?

Ohessa kysyjän lähetämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Harvoin näkee linnunkuvia tästä kuvakulmasta. Hienoja otoksia. Kuvissasi on järripeippo. Sitä sanotaan pohjoisen peipoksi, jonka sukulainen se on. Hyviä tuntomerkkejä ovat valkoinen yläperä, alue selän ja pyrstön välissä, oranssiset siipilaikut. Muitakin tuntomerkkejä on, mutta jo noilla mainituilla linnun tunnistaa. Järripeippoja on tällä hetkellä joillakin peltolakeuksilla usean sadan yksilön parvissa. Muuttoaika on parhaimmillaan. Kuvaamasi lintu on ehkä törmännyt ikkunaan ja nyt huilailee tokkuraansa pois. Toivottavasti pääsi jatkamaan lentoaan.

Hyvää syksyä!

Luontoakateemin lintuvirtuoosien puolesta,

Markku Hyvärinen 

Lintulaudalla pörrää erikoisempia vieraita Oulussa.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei

Syksyisin linnut tulevat usein lähelle ihmistä. Ruokinta-automaateille ilmestyy välillä ihmeellisen näköisiä lintuja. Sinun ruokinnalle on ilmestynyt järripeippo. Sitä kutsutaan pohjoisen peipoksi, jonka lähisukulainen se on. Laulajana järripeippoa ei voi sanoa mestariksi, ainakin ihmiskorvaan sen laulu on monotonista jänkätystä. Järripeipon päämuuttokausi on parhaillaan käynnissä.

Luontoakateemin lintuvirtuoosien puolesta,

Markku Hyvärinen 

Hei!

Olin lähdössä töihin 17.9.2021 ja tämä pikkulintu istui oven vieressä olevan harjan päällä. Oli varmaankin lentänyt ikkunaan (ikkunassa näkyi höyhen) ja oli sitten lepäämässä. En tunnista lintua. Mikähän lintu mahtaa olla kyseessä? Oli muuten lähtenyt kun tulin töistä kotiin siis kaikki hyvin =)

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Kiitos kysymyksestä ja kuvista. Tämä lintu on innoittanut lauluntekijän tekemään Sylvian Joululaulu -kappaleen. Siinä on pääosassa mustapääkerttu. Se on mielestäni yksi parhaiten laulavista linnuista. Kauniit huiluäänet kuuluvat loppukeväästä keskikesään lehtomaisissa metsissä. Tällä hetkellä ne ovat siirtyneet tai ovat siirtymässä talvehtimisalueilleen. Joka talvi muutama yksilö jää tänne Suomeen talvehtimaan hyödyntäen ruokinta-automaatteja. Hienoa, että lintu pääsi jatkamaan eloaan törmäyksen jälkeen.

Luontoakateemin lintuvirtuoosien puolesta,

Markku Hyvärinen 

Mikä lintu kyseessä. Kuva otettu Vuorentaustassa, Ylöjärvellä, Pirkanmaalla 20.9.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Jännän näköinen. Kuvakulma meinasi hämätä, mutta selvät tuntomerkit paljastivat linnun. Selvä valkoinen silmäkulman juova, tukeva kaksivärinen nokka ja muoto on punakylkirastaan tuntomerkit. Juuri nyt on niiden päämuuttokausi. Saatat kuulla surahtavan strii -äänen. Sekin paljastaa lajin. 

Kiitos kuvasta ja hyviä luontohavaintoja.

Lintuvirtuoosien puolesta,

Markku Hyvärinen 

Kuvassa on havainto 10.9.2021 Sallasta. Lintu on kylvyssä lavalla olevan pressun päällä. Olisko tämä nuori Urpiainen vai mikä lienee?

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Linnulla on tukeva siemensyöjän nokka, ylänokan harja näyttää hieman sinisävyiselta, linnusta näkyvä osa on punertavasävyistä ilman viirutusta. Siivestä näkyy pieni vaaleampi alue.

Näillä tuntomerkeillä sanoisin, että lintu on järripeippo. 

Urpiaisella olisi paljon hennompi nokka ja pään kuvioissa näkyisi juovitusta. 

Ystävällisin terveisin lintuvirruoosien puolesta,

Markku Hyvärinen 

Mikä lintu, näytti pingviiniltä tai valkovatsaiselta merimetsolta? En löytänyt lintukirjoista enkä Googlesta.Lähin vastaava mitä löysin oli Kaunomerimetso, mutta ei esiinny täällä. Pariskunta levähti Päijnteen kivellä pari päivää viime viikolla. Ohessa pari kuvaa, jotka otettu varsin kaukaa ja suurennettu, joten vähän epätarkkoja.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva LUontoakateemille.


Hei!

Lintukirjoissa on usein kuva vain keväisestä aikuisesta linnusta. Nuoruuspukuisista ei kaikissa kirjoissa ole kuvia laisinkaan.

Kivellä olevat linnut ovat nuoria merimetsoja. Ne vaeltavat pitkiäkin matkoja tutkien mahdollisia reviireitä. Kalastajina ne ovat erinomaisia. Pääravintoa ovat särkikalat, joten ne tekevät myös tärkeää työtä vesistöjen eteen.

Lintuvirtuoosien puolesta,

Markku Hyvärinen 

Kuvan lintu törmäsi mökkimme ikkunaan. Menin katsomaan kuinka kävi. Lintu kyyhötti maassa tokkuraisena, mutta pääsi myöhemmin lentoon. Oma tulkintani on räkätin poikanen, mutta eräs ystäväni epäili tätä ja uskoi sen olevan järripeippo. Mökkimme sijaitsee Keski-Suomessa Kivijärvellä.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Ikkunaan törmäyksiä tapahtuu valitettavan paljon. Moni lintu kuolee törmäykseen, mutta onneksi nyt lintu ei taittanut niskaansa. Pieni lepo parantaa. 

Kaverisi oli oikeassa. Se on järripeippo, upean kirjava lintu. Sen muuttoaika alkaa olla käsillä. Järripeippo pesii Pohjois-Suomessa ja valonmäärän väheneminen sekä kylmät syksyn säät aktivoi muuttovaistot. Niitä on jo näköjään matkalla. Ne muodostavat pelloille kymmenien ja satojen lintujen parvia matkallaan. Jotkut talvehtivat Suomessa.

Hyvää syksyn jatkoa!

Luontoakateemin lintuvirtuoosien puolesta, Markku Hyvärinen 

Hattula 5.9 aamulla 9.00. Ilmeisesti pariskunta aamukävelyllä. Mikä lintu?

Ohessa kysyjän lähettämät kuvat luontoakateemille, jotka on yhdisttty yhdeski kuvaksi.


Hei!

Kuvien linnut ovat fasaaneja. Ykköskuvan linnulla on outoja värialueita ja en osaa sanoa olisiko se nuori koiras. Toinen on varmuudella naaraslintu. Fasaaneja on kymmeniä alalajeja ja niiden koiraiden ulkonäkö vaihtelee paljon. Naaraat ovat ruskean kirjavia. Se on loistava suojaväri linnun hautoessa pesällä. Fasaaneilla on pitkät pyrstösulat ja se tuntomerkki on helppo ero muihin kanalintuihin.

Hyvää syksyn jatkoa!

Luontoakateemin luontovirtuoosien puolesta, Markku Hyvärinen 

Mikä lintu lensi ikkunaan?

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Valitettavasti noita ikkunaan törmäyksiä sattuu usein. Suomessakin on arvioitu, että törmäysten luku nousee tuhansiin vuodessa. Niitä yritetään välttää erilaisilla haukkafigureilla ja ikkunakoristeilla, jotta lintu huomaisi heijastavan ikkunan. 

Sinun ikkunaasi on törmännyt leppälintu. Leppälinnulla on hyvin erottuva punainen pyrstö, jota se värisyttää tuon tuosta. 

Jos kuvassa olisi elävä lintu, laittaisin sen heti johonkin kuvakilpailuun. Aivan mielettömän upeanvärinen tausta. Hyviä luontohetkiä syksyyn.

Luontoakateemin lintuvirtuoosien puolesta, Markku Hyvärinen 

Mikähän sorsalintu Vanhankaupunginlahdella?

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Kiitos kysymyksestä ja kuvasta. Vanhankaupunginlahti on minunkin vanha retkipaikka. Siellä tuli vietettyä tosi paljon aikaa -60 luvun lopulta vuosituhannen vaihtumiseen asti. Nyttemmin retket ovat Hämeen maisemissa.

Olet kuvannut naaras sinisorsan. Harmaasorsa on hyvin samannäköinen. Sen erottaa tässä kuvassa vaaleasta siivestä. Harmaasorsalla olisi siipi tumma. Muitakin eroja on, mutta kuvasta niitä ei varmuudella voi luetella.

Muihin sorsalintuihin kuvan lintua ei voi sekoittaa.

Hyviä syksyisiä retkiä!

Luontovirtuoosien puolesta

Markku Hyvärinen 

Tannilassa (25.8.2021 noin klo 14:45) pellon yläpuolella lenteli tämä lintu. Huutoääni vastasi mielestäni juuri tätä piekanan ääninäytettä: http://www.lintukuva.fi/aanet/butlag.mp3 ...mutta tilanteessa hämmentää se että lintu oli niin tumma. Voiko tämä kuitenkin olla piekana? Jos ei niin pystyykö kuvista sanomaan mikä se on?

Ohessa yksi kysyjän Luontoakateemille lähettämistä kuvista.


Hei!

Lintu on mehiläishaukka. Olet saanut erittäin hyvät kuvat linnusta. Mehiläishaukallakin on naukuva ääni ja äänistä helposti erehtyy etenkin, kun petolintujen äänien kuuleminen ei ole jokapäiväistä. En erittele tuntomerkkejä, mutta voit vertailla kirjan tai netin kuvista piekanan ja mehiläishaukan siipien ja pyrstön kuviointia. Myös vatsan värityksessä on merkittävä ero. Linnut ovat jotakuinkin samankokoiset. Tänä vuonna Suomen Lapissa oli piekanalla heikko tilanne. Syötävää ei ollut, myyrät ja sopulit olivat vähissä. Tämän takia pesintöjä ei montaa löydetty. Siksi piekana olisi voinut kaarrella jo kotiseudullasi. Ruokaa on etsittävä normaalin esiintymisalueen ulkopuoleltakin. Mielestäni noin upean mehiläishaukan näkeminen on hieno havainto.

Luontoakateemin lintuvirtuoosien puolesta

Markku Hyvärinen 

Raisio Petäsmäki ärhäkkä lintu ajoi muut pois kylpemästä ja kylpi kauan.

Ohessa kysyjän Luontoakateemille lähettämä kuva.


Hei!

Tällaisia luonnon tapahtumia on hauska seurata. Kyseinen ärhäkkä lintu on nuori, tänä vuonna syntynyt kottarainen. Se osaa olla tosi ärhäkkä ja pitää hyvin puoliaan. Tällä hetkellä kottaraiset kokoontuvat suuriksi parveiksi ja lentävät tiheissä parvipalloissa, jotka muuttavat muotoaan koko ajan. Kottarainen väheni uhkaavasti 1990 ja 2000 luvun alussa, mutta nyt sen kanta on kääntynyt pieneen kasvuun. Kiitos hienosta kuvasta.

Ystävällisin terveisin,

Markku Hyvärinen, Luontoakateemi

Tämä liitteessä oleva lintu istui rappukaiteela. En löytänyt kirjoistani mikä lintu on kyseessä?

Ohessa kysyjän Luontoakateemille lähettämä kuva.


Hei!

Lintu on naaraspukuinen kirjosieppo. Joissain lintukirjoissa esitetään vain koreampipukuisia koiraita ja naaraslintu jää vähemmälle huomiolle. Jos ollaan oikein tarkkoja niin lintu voi olla nuori, tänä vuonna syntynyt. Silloin sukupuolen määrittäminen on kuvasta haasteellinen tehtävä. Nuoret linnut ovat naaraslintujen näköisiä ja koiraat saavat koiraslinnun ulkonäköä vasta seuraavassa sulkasadossa eli silloin kun vaihtavat uusia sulkia ja höyhenpeitettä. Tällä hetkellä on sieppojen syysmuutto etelään jo alkanut. 

Ystävällisin terveisin, Luontoakateemin lintuvirtuoosit

Markku Hyvärinen 


Näin suuren parven korppeja kun helteet alkoivat. Nyt olen nähnyt samanlaisen parven useaan kertaan aina kun ilma alkaa taas lämmetä yli 25 asteen. Luulin että korpit parveilevat vain talvisin. Mistä tämä voi johtua?

Ohessa kuva, jossa korpit kisailevat ilmassa. Kuva: Panu Villanen


Hei!

Korppien parveilu on melko yleistä ainakin pesimättömien korppien keskuudessa. Lämpimillä ilmoilla on paljon nosteita, joissa purjekoneetkin leijailevat. Näitä samoja luonnon elementtejä käyttävät monet linnut ja korppi isona lintuna käyttää nosteita mielellään. Yläilmoista voi nähdä jonkun haaskan kaukaa ja parvi liitää sinne ruokailemaan. Korppi on hyvin sosiaalinen ja ne leikkivät kuten monet muutkin eläimet, etenkin nuoret, mielellään ja parveilu voi olla osa sitä tapahtumaa.

 

Luontovirtuoosien puolesta,

Markku Hyvärinen, Luontoakateemi

Mihin naakat katosivat? Ennen juhannusta niitä oli vielä riesaksi asti ja nyt näyttävät kadonneen kuin tuhka tuuleen. Ihan hyvä niin, en heitä kaipaa, mutta kiinnostaisi tietää mitä niille on tapahtunut.

Ohessa kuva naakasta. Kuva: Panu Villanen


Hei!

Naakoilla alkaa juhannuksesta kova kiire ruokkia poikasiaan, eikä niitä silloin näe parveutuneina. Naakat pesivät suurimmalta osalta yksittäisinä pareina siellä täällä ja siksi tuntuu, ettei niitä näe. Nuoret pesimättömät naakat viihtyvät mielellään parvissa. Ne antavat linnuille turvallisuuden tunteen ja ehkä sieltä löytyy myös tulevaisuuden mielitietty. Naakka on lintumaailman yksi pariuskollisimmista. Kun poikaset kehittyvät lentokykyisiksi, naakkoja alkaa taas näkyä enemmän. Siis ei huolta. Tuo veikeä, utelias ja oppivainen lintu tai linnut ilmestyvät  pian riemuksemme.

Luontovirtuoosien puolesta,

Markku Hyvärinen, Luontoakateemi

Mitkä linnunpoikaset,pesivät pahvilaatikossa ulkovarastossa Närpes tomaattilaatikossa?

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei,

Närpesistä tulee maukkaita tomaatteja ja näin Juhannuksena ne kuuluvat ruokavalioon. Mustarastas on tyypillinen varastoissa pesivä lintu. Sillä taitaa olla toinen pesue menossa. Mustarastaan poikaset ovat ruskeita ja pilkullisia. Seuraavana keväänä ne ovat uusineet sulkansa ja höyhenensä, jolloin ne saavat aikuisen linnun ulkonäön. Naaras on ruskea ja koiras musta.

Hyvää Juhannusta ja hyviä luontohavaintoja!

Luontovirtuoosien puolesta 

Markku Hyvärinen 

Terve!
En ole koskaan tavannut tämännäköistä lintua.Alue Pohjois-Karjala,Nurmes,Höljäkkä.Otin kuvan eilen 14.6.Oli kesämökin rakoliiterin portailla.Kaverina oli keltaselkäinen lintu.Äänet olivat naakka maisia.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva luontovirtuooseille.


Hei!

Kuvaamasi linnut ovat käpylintuja (Loxia). Kivellä istuu koiras ja portailla poikanen. Käpylintukoiraat ovat tiilenpunaisia ja tuo kuvailemasi ”kaveri” oli naaras, jonka selkä on kellanvihreä. Poikanen on harmaanruskea ja juovikas, kuten kuvassa näkyy. Naakkamainen ääni on linnun varoitusääni. Isokäpylintu (Loxia pytyopsittacus) ja pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) muistuttavat toisiaan suuresti, äänetkin ovat melkein samanlaisia. Kuva ei ole tarkka, joten aivan varmaa määritystä pikku- tai isokäpylinnun suhteen on hankala tehdä.

Tämä oli kiva havainto. Loisteliaita luontohavaintoja jatkoonkin!

Terveisin,

Panu Villanen, luontovirtuoosi

Hei,

maaseudulla kesäasunnolla on ilmestynyt linnunpesä karviaismarjapensaaseen. En olisi sitä tässä vaiheessa ehkä edes huomannut, ellen olisi joutunut ruiskuttamaan sitä puskaa mäntysuopaliuoksella. Siihen puskaan on tullut Karviaispistiäisiä, niin on pakko ruiskuttaa. Jos ei ruiskuta, niin ne pistiäiset syövät siitä kaikki lehdet ja seuraavana vuonna ei tule satoa. Se pesä ei ole minkään rastaan, jota ihan ensiksi olisin ajatellut. Munat ovat erilaisia, kuin rastaan munat. Mikähän lintu mahtaa olla kyseessä? Olen nähnyt siitä vain vilauksen. Lintu ei ole niin isokaan, kuin rastas on. Pesää ei ole siis hylätty, vaikka olenkin siinä lähellä ollu. Kiitos jo etukäteen, jos pystytte tunnistamaan mikä lintu on kyseessä.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva luontovirtuooseille.


Hei!

Tämä on jonkin kertun pesä. Tässä paikassa todennäköisimmin voisi pesiä pensas- ja mustapääkerttu, jotka pesivät toukokuussa sekä lehtokerttu, jolla pesintä ajoittuu hieman myöhemmäksi, touko-kesäkuussa. Munat kertuilla ovat kovin samannäköisiä ja niissä on myös lajin sisäistä suurta vaihtelevuutta. Kuvan tarkkuus on pesän yllä olevissa lehdissä, ja siten kuvasta ei voi erottaa onko pesään käytetty karvoja tai onko pesäsidonnassa käytetty seittiä. Lehtokerttu tekee näistä karkeimman pesän, eikä sido pesämateriaalia seitillä. Mikäli kuva on juuri otettu se voisi olla myöhemmin pesivän lehtokertun pesä. Lehtokertun laulu kannattaa kuunnella esim. Luontoportin sivuilta.

Tärkeintä tietenkin on, että linnun pesintää ei häiritä, mutta nyt olisi hyvä seurata mikä lintu karviaispensaaseen pesälle menee hieman kauempaa. Kiikarit ovat oiva väline tähän. Nyt kun pesä on tiedossa on siis hyvä rauhoittaa paikka turhalta tunkeilulta ja on mukava seurata pesintää.

Loisteliasta lintuseurantakesää,

Luontovirtuoosien puolesta, Panu Villanen

 Mikähän lintu kyseessä?

Ohessa kysyjän ottama kuva kirjosiepponaaraasta.


Hei!

Kiitos kysymyksestä ja hyvästä kuvasta. Lähettämässäsi kuvassa on kirjosiepponaaras. Kirjosieppo on varsin yleinen maassamme tavattava kolopesijä, mutta naaras mietityttää usein havainnoijia ja tätä on kysytty ennenkin Luontoakateemilta. Naaras on melko vaatimattoman värinen – ruskea versio koiraasta, eikä naaraalla ole koiraalle ominaisia valkoisia otsalaikkuja. Kirjosiepoksi linnun voi kuitenkin helposti määrittää mm. habituksesta, hyönteissyöjän nokasta ja valkoisesta siipilaikusta. Kuvassa näkyy myös erinomaisesti juuri naaraalle tyypillinen siiven kapea valkoinen viiru. Koiraalla siipilaikku on kokonaisuudessaan isompi ja se on tummaselkäinen. Tällä hetkellä kirjosiepot ovat löytäneet itselleen pesäkolon. Koska koloja on nykymetsässä vähän, pesivät kirjosiepot mielellään linnunpöntöissä. Talveksi kirjosiepot muuttavat Afrikkaan, Saharan eteläpuolelle.

Ystävällisin terveisin, luontovirtuoosien puolesta

Markku Hyvärinen

 

 Hei,
Tänään klo.22 pihalleni saapui tämä kyyhkyn näköinen lintu. Asun Kaarinassa, raadelman alueella.Googlettelin kyyhkyjen kuvia, mutta vastaavaa ei eteeni tullut. Päätin siis laittaa teille kyselyä linnusta.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva kesykyyhkystä.


Hei!

Lähettämässäsi kuvassa on kesykyyhky eli pulu. Linnun jalassa olevasta vaaleansinisestä renkaasta päätellen kyseessä on jonkun kirje- eli viestikyyhky. Jos lintu on vielä pihapiirissä ja päästää suht lähelle, voi kiikarilla tai jopa oikeasta kuvakulmasta otetuista valokuvista nähdä renkaassa olevat merkinnät. Nyt lähettämistäsi kuvistakin jo melkein jotain merkkejä näkyy. Näiden merkintöjen avulla voi mm. selvittää linnun omistajan.

Kesykyyhkyjen ulkonäkö vaihtelee kovasti ja harvat niistä enää muistuttaa väritykseltään kalliokyyhkyä, josta kesykyyhky on aikoinaan polveutunut. Alkuperäistä kalliokyyhkyä tavataan merenrantojen kalliojyrkänteiltä (myös vuoristosta) Brittein saarilta ja etelämpää Euroopasta ja Lähi-idästä.

Ystävällisin terveisin,

Juhani Kairamo, luontovirtuoosi

Voisiko tässä olla hömötiainen, tai viitatiainen, tai jokin muu? Erittäin arka, nopealiikkeinen ja vaikuttaa pystyvän liikkumaan pää alaspäin kuten pähkinänakkeli. Kuva on otettu ikkunan läpi, Hangossa tänään 27.5.2021. 

Ohessa kysyjän ottama kuva mustapääkertusta.


Hei!

Nyt osui siihen joku muu osastoon. Hömötiainen on lyhytpyrstöinen, selästä vaalean harmaa ja alta puhtaan valkoinen. Päässä sillä on vähän samanlainen musta huppu kuin kuvan linnulla, mutta lisänä musta pieni kurkkulappu. 

Viitatiainen on kuin hömötiainen, mutta ruskeasävyinen selästä. Sen lisäksi joitain pieniä muitakin eroja. 

Kuvan lintu on mustapääkerttu, koiras. Siellä missä viitatiainen on yleinen, mustapääkerttu on tunnistuslajipari, johon verrataan. Mustapääkerttu on yleissävyltään ruskean harmaampi ja pidempi pyrstöinen, johon tuntomerkkiin oppii kiinnittämään huomion. Mustapääkertulla ei ole mustaa kurkkulappua. Jos pääsee kuulemaan linnun laulua, voi ihailla mustapääkertun upeita huiluvihellyksiä. Sylvian joululaulussa lauletaan mustapääkertusta.

Kevätterveiset luontovirtuooseilta,

Markku Hyvärinen 

Kyselen,voisitteko  tunnistaa oh.kuvissa olevan pikku linnun,joka
piipahti parvekkeellani?

Ohessa kysyjän ottama kuva kirjosiepponaaraasta.


Hei!

Kiitos kysymyksestä. Kuvaamasi lintu on kirjosiepponaaras (Ficedula hypoleuca). Jos pihalla on lähellä pikkulinnunpönttöjä, kirjosieppo on kiinnostunut näistä. Kirjosieppokoiraanlaulua voit kuunnella vaikkapa tältä sivulta: https://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/kirjosieppo
Jos pihapiiristä kuuluu tällainen laulu, kuvaamasi naaras voi olla kyseisen laulajakoiraan puoliso.

Hyvää kevättä ja hyviä luontohavaintoja jatkoonkin!
Ystävällisin terveisin,
Panu Villanen, luontovirtuoosi

Mitä ihmettä tapahtuu linnunpöntöissämme,kun sepelsieppouros käy koko ajan pöntön luukulla, kurkkaa sisään muttei mene sinne, tehnyt sitä pitkät ajat. Toinen outo että toisella pöntöllä sisään nähtiin menevän sinitintti,oletettiin että tekee sinne pesää,mutta nyt sinnekkin on sepelsiepponaaras pyrkimässä.

Kuvassa kirjosieppokoiras pöntön suulla. Kuva: Panu Villanen.


Hei!

Olisikohan kyseessä sepelsiepon sijaan kirjosieppo. Sepelsieppo, joka on eteläisempi pesimälintu ja pesii meitä lähimpänä Gotlannissa, ja on maassamme satunnainen (vuosittain havaitaan joitakin yksilöitä) vierailija eikä pesimälintu.

Lajithan ovat hyvin samannäköisiä. Sepelsiepolla valkoinen kaulus kiertää niskan kokonaan mutta kirjosiepolta se puuttuu. Vihdoin säiden lämmettyä ovat kirjosiepot viimeisen viikon aikana palanneet muuttomatkaltaan pihapiireihin. Ensin ilmestyvät koiraat tutkivat pihapiirissä pönttöjä arvioiden mikä olisi paras vaihtoehto. Tällöin ne tyypillisesti kurkkaavat usein pönttöihin menemättä välttämättä sisään. Koiras varaa pesäpöntön mutta vasta naaras saavuttuaan muutamaa päivää/viikon myöhemmin rakentaa pesän. Eli koiraalla ei ole tarvetta juurikaan mennä sisään pönttöön.

Lisäksi kirjosieppo saattaa mieltyä sellaiseen pönttöön, jossa jo pesii tali- tai sinitiainen ja tällöin se empii sisään menemistä vielä ehkä enemmän. Lopulta se saattaa tylysti tehdä oman pesänsä tiaisen pesän päälle. Lisätietona todettakoon, että jotkut kirjosieppokoiraat voivat höyhenpuvultaan olla hyvinkin naaraan näköisiä eli selkäpuolelta harmaanruskeita. Tällöin ne erottaa parhaiten naaraasta nokan päällä olevasta valkoisesta laikusta. Eli toisella pöntöllä käynyt lintu on ehkä sekin voinut olla koiras. On toki hyvin voinut olla naaraskin, sillä niitäkin
on jo saapunut. Eli kuvailemasi käytös on kirjosiepolla tavallista.

Ystävällisin terveisin,
Juhani Kairamo, luontovirtuoosi

Mikä lintu?  Satuin kuvaamaan kun lauloi minulle.

Ohessa kysyjän ottama kuva pensastaskukoiraasta.


Hei!

Kuvasit pensastaskukoiraan (Saxicola rubetra). Pensastaskut palaavat maahamme huhtikuusta lähtien ja koiraan löytää laulamasta peltojen laitamilta, teiden varsilta ja ojanpenkoilla kasvavien pensaiden tai esim. putkilokasvien päältä. Lyhyet visertävät vihellykset ja pienine ”narskautus"äänineen kuuluu hyvin avomaastossaja, jolloin tämän pienikokoisen (12-14 cm) sieppojen heimoon kuuluvan taskun havaitsee melko helposti… ja on todella kuvauksellisen kaunis.

Kiitos hienosta kuvasta ja loisteliaita luontohavaintoja jatkoonkin.

Terveisin,

Panu Villanen, luontovirtuoosi

Hei, löysin pihalta Kangasalla kuolleena tällaisen linnun. Mikä lintu mahtaisi olla kyseessä? Lintu on suunnilleen rastaan kokoinen ja sillä on pitkä suora nokka sekä pitkät jalat. Päässä linnulla on tummia juovia ja vatsa sillä on valkoinen.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva kuolleesta taivaanvuohesta.


Hei!

Pihaltasi löytynyt lintu on taivaanvuohi (Gallinago gallinago). Kurppalintuihin kuuluva kahlaaja, jonka tunnistaa mm. hyvin pitkästä suorasta nokasta. Nimensä lintu on saanut määkinää muistuttavasta äänestä, joka kuuluu taivaalta linnun lentäessä soidinta. Pyrstön reunimmaiset jäykät sulat väräjävät, kun lintu syöksyy alaspäin ilmassa ja synnyttävät bähähähähähähäh-tyyppisen äänen.

Ystävällisin terveisin,
terv Juhani Kairamo, luontovirtuoosi

Oliko tässä naaras telkkä vai jokin sotka?

Ohessa kysyjän ottama kuva telkkänaaraista.


Hei!

Ihan oikein arvioit. Kuvassa laiturilla istuu kaksi telkkänaarasta. Myöhemmin kesällä sulkasadon aikaan koirastelkät muistuttavat paljon naarasta, mutta nyt keväällä koiraat ovat tietysti tunnusomaisen mustavalkoisia.

Ystävällisin terveisin,

Juhani Kairamo, luontovirtuoosi

Mikä lintu? Tuli istumaan ikkunalaudalle Vantaalla 11.5.2021. Isompi kuin tintti mutta pienempi kuin pulu.


Hei!

Lintu on västäräkki. Se on hyvin eloisa ja pitää puoliaan isompiakin lintuja vastaan. Se pesii yleensä maassa tai lähellä maata suojaisessa paikassa.

Terveisin luontovirtuoosien puolesta,

Markku Hyvärinen 

Mikä lintulaji kivellä? Havainto 24.4.2021 Järvenpään Vanhankylänniemessä.

Ohessa kysyjän ottama kuva merilokista (esiaikuinen).


Hei!

Kiitos kysymyksestä ja hyvästä, terävästä kuvasta. Kuvan lintu on lokkilintu. Ne jaetaan pieniin ja isoihin lokkeihin. Kuvan lintu on selvästi iso. Isoihin lokkeihin lasketaan harmaalokki, selkälokki ja merilokki, kun mukaan ei oteta harvinaisia harhailijoita. Harmaalokki on nimensä mukaisesti harmaaselkäinen, joten se putoaa pois vaihtoehdoista. Selkälokki ja merilokki ovat tummaselkäisiä. Selkälokilla on keltaiset jalat ja muodoltaan isoksi lokiksi siron sopusuhtainen. Merilokilla on harmaat jalat ja muodoltaan "ronttimainen", todella iso. Kuvan linnulla on selässä, siivissä vielä kirjavuutta, joka paljastaa sen olevan esiaikuinen. Kuvan Linnulla on harmaat jalat ja se on iso, siksi merilokki. Tarkemmin se on kolmannen kalenterivuoden yksilö.

Luontovirtuoosien puolesta,

Markku Hyvärinen 

Hei!

Lintujen ruokinta paikalle talon pihapiirissä täällä Nivalassa 18.4 ilmestyi outo lintu ja ei löydetty lintukirjasta eikä netistä saman näköisestä linnusta kuvaa. Mikähän mahtaa olla tämän näköinen lintunen nimeltään? Kuvat otettu kännyllä 10x zoomilla eli ei hirveän tarkkoja kuvat mutta jospa selvän saa. Nokka on kiiltävän sini hopean värinen ja aika paksun mallinen ja yksi lintu vain oli.

Ohessa kysyjän ottama kuva nokkavarpusesta.


Hei

Kiva, että pystyit kuvaamaan linnun. Silloin tunnistaminen on paljon helpompaa. Kuvaamasi lintu kuuluu lintuharrastapiireissä hyviin havaintoihin. Kaikki eivät tätä lintua havaitse koko vuonna. Lintu on nokkavarpunen. Nyt kannattaa seurata löytyisikö alueelta pariskunta ja mahdollinen pesintä.

Luontovirtuoosien puolesta 

Markku Hyvärinen

Pihallamme käy paljon fasaaneja. Nyt oli erikoisen värinen musta lintu kukon seurassa, ei ole ennen tällaista näkynyt. Onko tämä yleinen?

Ohessa kysyjän ottama kuva, jossa tumma fasaani (vas.)


Hei!

Fasaani on isokokoinen ja yleensä melko peloton. Se viihtyy pihapiirissä, eikä häiriinny tarkkailun takia.

Fasaani ei ole Suomessa luonnonvarainen lintu, vaan laji on istutettu metsästystarkoitukseen. Fasaaneja on 30 eri alalajia ja tarhauksessa on alalajeja risteytetty ahkerasti. Näkemäsi tumma muoto ei ole niin yleinen kuin totutun näköinen laji.

Wikipediastakin löytyy myös faasaanien alalajeista sekä värimuuntelusta hyvää perustietoa.

Luontovirtuoosien puolesta

Markku Hyvärinen

Hei!

Olemme tässä aamukävelyillä miettineet viikon verran, mikä kumma olisi mustaselkäinen ja -siipinen lintu, jonka vatsa on kirkkaan valkea. Olemme nähneet lintuja neljä, viisi kerrallaan Varsinais-Suomessa sisämaassa, peltojen yllä lentelemässä. Linnun ääntely muistuttaa koiran uikutusta tai purulelun vingahtelua. Siipiväli voisi olla 30-40 senttimetriä suurin piirtein, ja tosiaan muutama lintu kerrallaan lentelee, suuresta parvesta ei puhuta. Mikähän lintu tämä voisi olla? Jos pystyisitte mahdollisia vaihtoehtoja antamaan, niin voimme ääninäytteitä kuuntelemalla tunnistaa lajin sitten varmasti...

Kuvassa melko kaukaa kuvattu töyhtöhyyppä. Kuva: Panu Villanen


Hei

Alkukeväällä pelloille ilmestyy "mustavalkoisia" lintuja, joilla on pyöreäpäiset siivet ja lentävät kuin pumppaisivat ilmaa siivillään. Kevään edetessä niiden aktiivisuus kasvaa ja alkaa reviirien valtaus. Silloin kuulee tämän linnun ääntelevän ahkerasti. Se muistuttaa juuri kuvaamaasi pehmolelun vingahtelua. Samalla näkee linnun tekevän nopeita äkkinäisiä ylös alas - sinne tänne lentonäytöksiä. Lintu on kevään ensimmäisiä muuttolintuja. Läheltä nähtynä selkä hohtaa metallivärisen vihreältä, maha on valkoinen. Päässä sillä on niskasta lähtevä tumma töyhtö. Matkan päästä lintu näyttää mustavalkoiselta.

Lintu on töyhtöhyyppä. Netissä on paljon hyviä kuvia siitä ja ääninäytteitäkin löytyy helposti.

Loistavaa kevään jatkoa ja paljon kiinnostavia luontotapahtumia.

Ystävällisin terveisin luontovirtuoosien puolesta,

Markku Hyvärinen

Onko olemassa tietoa/ havaintoja jne.  pikkulintujen tiaisten ynnä muiden pesien eristämistarkoituksessa käyttämien rakennus villojen vaikutuksesta poikasiin ja aikuisiin lintuihin? Ja oravatkin rakennusvilloja nyhtävät pesiinsä mielin määrin, aiheutuuko tästä tavasta ongelmia luontokappaleille?


Hei!

Tämä on jokakeväinen keskustelunaihe. Kaikki omakotitalon omistajat eivät pidä siitä, että pikkulinnut nyppivät villoja, joiden tehtävä on suojata taloa lämpöhäviöltä, kosteudelta ja ties miltä. Linnut oppivat, varsinkin tiaiset, käyttämään helposti muokattavaa villaa. 

Varsinaisia tutkimustuloksia en ole nähnyt enkä kuullut, että villojen käytöstä pesien rakentamiseen olisi tutkimusta tehtykään. Silti voi sellainen jostain löytyäkin. Kokemuksen perusteella linnut käyttävät yleisesti rakennusvilloja ja se ei ole vaikuttanut pesinnän onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Hyvin vuorattu pesä suojaa poikasia paremmin ja edesauttaa pesinnän onnistumiseen. Siitäkään ei ole näyttöä, kuinka rakennusvillat vaikuttavat lintukirppuihin ja muihin lintujen pesiä hyödyntäviin eläimiin. Maastosta ei ole löydetty kuolleita lintuja, joiden kuolinsyy olisi rakennusvillat. Siksi todennäköisesti villoista on enemmän linnuille hyötyä kuin haittaa. 

Ystävällisin terveisin luontovirtuoosien puolesta,

Markku Hyvärinen

Suunnilleen fasaanin kokoinen lintu, rusehtavan harmaa selkä ja vaalea, ruskeaviiruinen vatsa ja rinta, söi pihalla nappaamaansa varista tai pulua iltapäivällä Hämeenlinnassa. Pienet punertavat silmät. Muistuttaa haukkaa, mutta mitäköhän niistä?

Kuvassa kanahaukka (Accipiter gentilis). Riistakamerakuva: Petri Hirva.


Hei!

Mainitsemasi linnun koko ja ulkonäkötuntomerkit viittaavat kanahaukkaan. Se on mestari pyydystämään naakkoja, variksia ja puluja. Talviaikana kanahaukat käyvät kaupunkialueella ravinnonhaussa. Kesällä haukat pysyvät metsässä, josta ne löytävät saalistettavaa ravintoa. Vanha kanahaukka on vatsapuolelta vaalea tummin poikittaisviiruin, selkä on rusehtavanharmaa. Nuori kanahaukka on vatsasta kellertävän vaalea ja vahvasti pitkittäisviiruinen, selkä on ruskea. Kanahaukan kanta Suomessa on noin 4000 paria.

Ystävällisin terveisin luontovirtuoosien puolesta,

Markku Hyvärinen

Lintulaudallamme Nokialla oli tänään kauttaaltaan musta tai erittäin tumma lintu, jonka sivussa kulki paksu kirkkaankeltainen raita - siipien reunassa. Kooltaan mielestäni suurempi kuin viherpeippo. Mietin jo näinkö vaan viherpeipon väärässä valossa, mutta keltainen juova oli todella paksu ja kirkas. Nokka oli ennemmin terävä kuin paksu. En ole löytänyt mistään kuvaa saman näköisestä linnusta. Viherpeippojakin kävi samalla laudalla hetki tämän jälkeen. Valitettavasti en ehtinyt ottamaan kuvaa.

Ohessa kuva viherpeiposta (koiras).Kuva: Petri Hirva.


Hei!

Suomessa esiintyy kolme lintulajia, joilla on keltaista siivessä ja joita nyt voisi lintulaudalla havaita. Viherpeippo, tikli ja vihervarpunen. Vihervarpunen näistä on selkeästi viherpeippopa pienempi ja rintapuolelta vaalea. Tiklin keltainen alue siivessä on viherpeippoa suurempi ja selkeämpi, mutta lintu on muuten hyvin kirjava edestä lähes valkoinen. Jäljelle jää sitten viherpeippo, joka kyllä sopivassa vastavalossa voi varmasti näyttää tavallista tummemmalta. En kyllä osaa oikein muutakaan lajia ehdottaa.

Luonnossa voi kyllä joskus esiintyä väritykseltään varsin epätyypillisiä yksilöitä (mm. melanismi -> tumma pigmentti tai leukismi -> pigmentin puute vaalea). Voi olla, että havaitsemasi lintu jää mysteeriksi. Jos lintu uudestaan eksyy ruokinnalle niin kännykälläkin otettu kuva voi olla suureksi avuksi määrityksessä.

Hyvää kevään jatkoa ja lintuhavaintoja toivotellen,

Juhani Kairamo, luontovirtuoosi

Meille Pieksämäellä lämmitettäviin ulkorakennusten sisätiloihin on tullut pikkulintuja. Onko kyseessä nuori pikkulepinkäinen? Ilmestyivät viime pakkasilla ja lauhalla säällä. Avasimme ovet ja päästimme ulos. Pakkasten uudelleen kiristyessä yksi niistä ilmestyi takaisin. On kuin kotonaan, erittäin arka ja piiloutuu hätisteltäessä välittömästi.

Lintu on tilastoitu BirdLife Suomelle tieteellisesti dokumentoituna, mutta tarkkaa kuvauspaikkaa ja sijaintia ei mainita linnun etunäkökulmasta johtuen.

Kysyjän kuvat (3 kpl) olivat alun perin rakeisia, mutta myöhemmin Luontoakateemi sai erittäin hyvät tunnistuskuvat. Ohessa kuva mustaleppälintuyksilöstä (koiras), joka ei liity kysyttyyn tapaukseen. Kuva: Panu Villanen.


Hei!

Kiitos kysymyksestä. Heti alkuun on todettava, että lintu ei ole pikkulepinkäinen. Kuvausolosuhteet olivat varmaan hankalat. Siksi kuvat ovat rakeisia ja epätarkkoja. Talven alku siirtyi lähes joulukuun loppuun ja syys-, loka- ja marraskuut olivat paljon normaalia lämpimämpiä. Jotkut pitkänmatkan muuttajatkin jäivät niille sijoilleen ja lopulta ehkä muuttovaisto ei enää ohjannut niitä muutolle vaan tänne jäivät talven jalkoihin tai ohjautuivat muualta tänne.

Pikkulepinkäinen on pitkänmatkanmuuttaja ja talvehtii kaukana Afrikassa. Mutta niin myös kyseinen lintu on muuttolintu ja muuttaa vähintään Keski-Eurooppaan. Kuvista näkyy tumma leuka, tasavärinen selkä, jossa siivellä on laaja valkoinen laikku ja mikä oleellisinta viimeisessä kuvassa näkyy selvästi punainen levittynyt pyrstö. Nämä ovat koiras mustaleppälinnun tuntomerkkejä. Tuo havainto on erittäin kova lintuharrastustermein. Mustaleppälinnun levinnäisyysalueen pääpaino on Lounais-Suomi. Sen lisäksi sitä tavataan siellä täällä hajanaisesti Etelä- ja Keski-Suomea.

Lintu ei missään tapauksessa pärjää Suomen talvessa. Ravinnokseen se syö hyönteisiä ja varmaankin siellä sisätiloissa tekee hyvää työtä puhdistaessaan rakennusta pikkuitikoista. Toivottavasti se saa sijaiskodin kevääseen asti. En osaa keksiä mistä se löytää vettä, jota 
kaikki elolliset tarvitsevat. Ehkä johonkin matalaan astiaan voisi laittaa sille vettä juotavaksi.
Toivottavasti sille löytyy teiltä tilaa talven ajaksi ja sitten tämä kaunis lintu voi jatkaa eloaan 
ulkotiloissa, kun hyönteisiä alkaa ilmaantua. Mustaleppälintu on aikainen muuttaja ja heti, kun alueellanne alkaa ilmestyä pälviä sillä saattaa tulla halu ulkoiluun.

Terveisin,

Markku Hyvärinen, luontovirtuoosi

- Ihmettelen missä ovat punatulkut tänä talvena? Yleensä ovat tulleet lintulaudalle.

Kuvassa punatulkkupari (naaras vasemmalla ja koiras oikealla). Kuva: Panu Villanen


Hei

Punatulkku kuuluu peippolintuihin. Niille kaikille on tyypillistä kerääntyminen parviksi lisääntymisajan ulkopuolella. Se on muutto lintu, joista pieni osa jää viettämään talvea Suomeen. Niiden esiintymiseen vaikuttaa paljon lämpötila, ravintotilanne yleisesti esimerkiksi pihlajamarjatilanne. Kun talvi viimein koitti, punatulkut kokoontuivat pieniksi parviksi ja valitsivat talvehtimisalueensa. Nyt on vain käynyt niin, että kerääntymät eivät ole osuneet sinun linturuokinnan kohdalle. Noin kuukausi sitten oli BirdLifen järjestämä Pihabongaus -tapahtuma. Silloin laskettiin piharuokintojen lintuja. Sen tilaisuuden antina oli sama havainto, minkä sinäkin teit, punatulkut olivat vähälukuisia koko maassa. Ehkä ensi talvena on pihlajat täynnä marjoja ja niiden turvin isompi joukko punatulkkuja jäisi talvehtimaan. Se on kaunis lintu.

 

Luontovirtuoosien puolesta

Markku Hyvärinen

Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kesät Turun saaristossa enkä ol koskaan nähnyt lokkien istuvan männynoksilla ja sähkölinjoilla. Nyt olen nähnyt useana kesänä eri puolilla Asikkalaa. Mistä moinen johtuu?

Ohessa kuva harmaalokista taiteilemassa puun oksalla. Kuva: Petri Hirva.


Hei

Lokeilla on räpyläjalat ja ne soveltuvat paremmin uimiseen ja maassa kävelyyn. Havaitsemasi ilmiö ei kuitenkaan ole harvinaista, vaikkakin lokkilinnut istuvat harvemmin puissa. Olen löytänyt lokin pesän puusta pariin kertaan. Joidenkin isojen lokkikolonioiden vieressä olevat puut ovat loistavia tähystyspaikkoja. Sieltä on hyvä vahtia, etteivät pedot pääse yllättämään. Usein näkee myös lokkien istuvan antenneissa, kaiteilla ja lipputangon nupeissa. Sähkölanka on varmaan tästä joukosta harvinaisinta. Linnuille voi kehittyä myös paikallista kulttuuria. Jokin lokkiyksilö on keksinyt langalla istumisen alueella ja muut seuraavat mallia. Nuo ovat hienoja havaintoja, joita kaikki eivät ole päässeet todistamaan. 

Luontovirtuoosien puolesta

Markku Hyvärinen 

Hei!

Hakalanniemessä puron suussa sinnittelee harmaahaikara, ainakin yksi, vielä joulun seutuun niitä oli kolme. Ilmeisesti se pysyy hengissä kun löytää jotain syötävää sulasta purosta? Onko sillä mahdollisuuksia selvitä kevääseen? Selviäisikö se jos sitä ruokkisi vaikka silakoilla vai onko se vaan sille vahingoksi? Sääliksi käy linturessua!

Ohessa kysyjän ottama kuva.

Hei!

Harmaahaikara on yleistynyt Suomessa entisestään. Nykyään sitä tavataan talviaikaankin hyvin yleisesti. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla talvehtii yli viidenkymmenen linnun parvi kalastellen sulapaikoilta kaloja. Hämeenlinnassa harmaahaikara on talvehtinut jo useana talvena. Leudot talvet ovat harmaahaikaralle helppoja, sillä Keski-Euroopan talvet, jossa harmaahaikara talvehtii suurin joukoin, ovat normaalisti Suomen talvia leudompia. Nyt tämmöisenä ns. lapsuuden ajan talvena harmaahaikaroita on myös talvehtinut Hämeenlinnan alueella ja selvinneet siitä. Nämä pakkaset eivät vielä ole niille pahoja, jos vain ravintoa riittää ja sitä riittää. Harmaahaikara on taitava kalastaja. Sen löytää yleensä jonkun sulapaikan vierestä, josta se nokkasee uskomattoman taitavasti kalan syvästäkin vedestä. Siis en olisi huolissani niistä talven takia, vaan ihailisin etäältä ja antaisi ruokarauhan.

Terveisin,

Markku Hyvärinen, luontovirtuoosi

Hei!
Fasaaninaaras on kulkenut vuosia talon läheisen kuusiaidan alla, eikä se ole aiemmin ollut kiinnostunut sen kummemmin pihapiiristä, kulkenut kyllä kauempana olevien varastojen vieritse. Nyt yhtenä päivänä se tuli lintulaudan alle. Sitten se hävisi, luulin menneen taas kuusiaidan alle.
  Sitten kun puhdistelin kuistia niin huomasin, että fasaani oli mennyt kuusenhakojen suojaan lepäämään lintujenruokintapisteen läheisyyteen. Sattui myös näin, että orava oli nyt lintulaudalla ruokailemassa – pää alaspäin roikkuen ja söi kourusta jyviä. Sitten fasaanirouva tuli paikalle ja orava ja fasaani katselivat toisiaan. Pian orava alkoi heiluttaa lintulautaa ja kaapia kynsillään siemeniä maahan. Tämä jatkui pitkän aikaa. Fasaani tietenkin söi maahan satavia siemeniä. Tätä jatkui pitkän aikaa. Sitten fasaani meni taas nukkumaan lintulaudan lähelle hakojen sekaan. Seuraavana aamuna fasaani tuli kuistille. Oli jalkojensa päällä myhkyrässä rappusten päällä ja katseli pihaa tyytyväisenä. Kysymykseni on, heittelikö orava siemeniä fasaanille, jotta tämä saisi niitä syödäkseen ja miksi fasaani tulee kuistille, onko heittäytymässä kaveriksi?

Ohessa kysyjän ottama kuva.


Hei!

Veikkaanpa, että orava ehkä yritti hätistää isoa lintua pois apajalta. Orava heiluttaa usein häntäänsä puolelta toiselle, kun on hermostunut. Kukapa ei ole, jos on pelko, että eväsretki keskytyy ison linnun takia. Voi myös olla, että orava on oppinut tekemään näin saadakseen rauhassa jatkaa syömistä. Se on ehkä huomannut, että iso lintu ei silloin hätistä sitä, jos sille vähän tarjoaa omasta kupista evästä. Tämä on tietysti arvailua, mutta jatkosssa - jos on mahdollista - kannattaa seurata toistuuko rituaali.

Miksikö fasaani tuli kuistille? Nyt, kun lunta on paljon, fasaanin on mukavampi olla lumettomalla kuistin rappusella. Kuistille näyttää kuvan mukaan paistavan myös hieman aurinkoa ja aidan takana on myös tuulensuojaa. Siitä on myös parempi näköala seurata maisemaa mahdollisilta vainoajilta. 

Hieno havainto ja tässähän on ainesta luontotarinaksi. 

Terveisin,

Markku Hyvärinen, luontovirtuoosi

 

Hei!

Näin 10.1.21 kauniin 9 linnun auran Keravan päällä joilla tosi pitkät kaulat ja vaaleat siiven alaosat. Mitkä linnut tähän aikaan lentävät aurassa ja minne muuttavat?

Kuva: Lentäviä laulujoutsenia/Luontoakateemi, Panu Villanen


Hei!

Näkemäsi linnut olivat varmastikin joutsenia (eli laulujoustenia). Joutsen kuten monet muutkin linnut pärjäävät hyvin kylmemmässäkin ilmastossa, kunhan niille löytyy sulaa vettä, jossa uida ja ruokailla. Vuoden vaihteeseen asti oli monin paikoin lisäksi lumetonta, jolloin joutsenet löysivät hyvin ruokaa myös pelloilta. Nyt, kun ilman kylmenemisen myötä järvet jäätyvät ja lumipeitekin on kattanut maan eteläisintä Suomea myöten, on viimeistenkin joutsenten pikkuhiljaa siirryttävä etelämmäksi. Valtaosa joutsenistamme muuttaa talveksi Itämeren ja Pohjanmeren keski- ja eteläosien rannikkoalueille, mutta meillä Suomessakin talvehtii vuosittain vaihteleva määrä joutsenia. Määrä riippuu tietysti talven kylmyydestä. Suurin osa meillä talvehtivista joutsenista viettää talven Ahvenanmaan ympäristössä, jossa vedet yleensä pysyvät sulina läpi talven. Yksittäisiä joutsenia on kuitenkin selvinnyt läpi talven jopa Muonion korkeudella.

Ystävällisien terveisin,

Juhani Kairamo, luontovirtuoosi

Onko aivan tavatonta, että Isolepinkäinen talvehtisi Suomessa? Tapasin nuoren hyväkuntoisen linnun puuvaraston ikkunalta ja pää latvassastin vapaaksi.

Kuva: Isolepinkäinen pellonlaidan pensaassa/Luontoakateemi, Panu Villanen


Hei!


Isolepinkäinen on meillä koko maassa harvalukuinen pesimälintu (ehkä Ahvenanmaata lukuun ottamatta, jossa sitä ei kesäisin juurikaan havaita). Isolepinkäinen on osittaismuuttaja ja valtaosa yksilöistä siirtyy talveksi etelämmäksi Itämeren alueelle tai Keski-Eurooppaan. Meillä kuitenkin talvehtii vuosittain vaihteleva määrä isolepinkäisiä (pääosin eteläisessä Suomessa. Talvehtivien yksilöiden lukumäärään vaikuttaa erityisesti myyräkantojen koko. Isolepinkäisen tapaakin talvella yleensä peltoaukean ympäristöstä istumassa pensaan tai matalahkon puun latvasta, jossa se vaanii myyriä ravinnokseen. Ehkä se oli eksynyt puuvarastoosikin jahdatessaan myyrää?

BirdLife Suomen lintuhavaintotietokannassa (Tiira) on alkaneen vuoden 2021 ensimmäisiltä viikoilta havaintoja kymmenistä ehkä muutamasta sadasta Isolepinkäisestä (pääosin Pori-Tampere-Mikkeli-linjan eteläpuolelta, mutta pohjoisin jopa Torniosta). Luonnollisesti kaikkia yksilöitä ei tietenkään olla havaittu, joten todellinen määrä on huomattavasti suurempi. Kun sää nyt kylmenee ja lunta tulee lisää siirtynee ainakin osa talvehtivista yksilöistä todennäköisimmin etelämmäksi.


Terveisin,

Luontovirtuoosit Juhani Kairamo ja Markku Hyvärinen

- Kaksi pitkäkoipista lintua Vanajalla Aulangon ratsastuskoulun edustalla jäällä sulan reunalla. Paljain silmin ei nähnyt mitä isokokoisia lintuja ne on.

Ohessa kysyjän ottama kuva.


Hei!

Näkemäsi linnut olivat harmaahaikaroita (Ardea cinerea). Useana talvena juuri siinä sulassa ovat harmaahaikarat käyneet kalassa. Leudot talvet ovat houkutelleet lintuja talvehtimaan. Nyt lumisena ja pakkastalvena linnuilla ei ole hätää kunhan löytävät sulapaikkoja. Lopulta ne lentävät etelämmäksi, jos pakkanen jäädyttää kaikki paikat. 

Hyviä lintuhavaintoja! 

 

Luontoakateemin puolesta

Markku Hyvärinen

Talviruokintaa on tällä paikalla harrastettu kymmenkunta vuotta.
Tarjolla on auringonkukan siemeniä ja rasvatankoja. Nyt talviruokintaan on tullut haasteita.
Olen uusinut ruokinta-automaattini reunalistat kuukauden sisällä
kahdesti. Oravat haluavat jyrsiä ne kokonaan pois päästäkseen
auringonkukan siemeniin paremmin käsiksi. Myös seinäpaneeleihin on
alettu syödä reikiä. Lisäksi metsähiiret ovat tehneet pesän ruokinta-automaatin sisälle siemenjakajan uumeniin. Uusin jälleen kerran reunarimat taas kerran. Sisätiloihin tein
vinotukikorjaukset ja ulkopaneeleihin kiinnitin nitojalla
kattohuopakaistaleita, jotta nakerretut aukot pienenivät. Saas
nähdä haluaako orava puraista tahmeaa kattohuopaa. Miten pidän oravat pois jyrsimästä automaattini reunoja ja hiiret poissa automaatin sisätiloista?

Ohessa kysyjän ottama kuva.


Hei

Oravat ja hiiret saattavat olla iso kiusa linturuokinnalla. Asettuessaan asustelemaan ruokinnan läheisyyteen, ne eivät hevillä lähde pois. Onhan helppoa ravintoa saatavilla. Tässä tapauksessa voisi kokeilla virittää tukijalat muoviputkien sisään. Liukasta putkea pitkin jyrsijöiden on hankalampi kiivetä. Jotain muutakin kiipeämisestettä kannattaa kokeilla. Ellei nämä auta ruokintatauko voi auttaa. Kun ravintotilanne on huono, siirtyvät hiiret ja oravat muualle ravinnon toivossa.

Terveisin,

Markku Hyvärinen, luontovirtuoosi

Hämeenlinnan linnanpuistossa oli muista erillään erikoisen näköinen varis. Mikähän sitä vaivaa?

Ohessa kysyjän ottama kuva.


Hei, kiitos kysymyksestä!

Tällaisia lintuja kutsutaan enkelisiipisiksi. Kaupunkiolosuhteissa lintuja ruokitaan leipäpaloilla, myös varislinnut hakeutuvat pullaa ja leipää syömään. Jos nuorille linnuille, sulkien kehitysvaiheessa, annetaan leipää tai pullaa, aiheuttavat viljan valkuaiset siipilihasten liikakasvua. Siipi tulee liian painavaksi, sen luut kasvavat kieroon, siipisulat kääntyvät ylöspäin tai kehittyvät sulat jäävät värittömiksi, valkoisiksi.  Seurauksena linnut eivät enää pysty pahimmassa tapauksessa lentämään ja ovat helppoja saaliita pedoille.

 
Linnut huolehtivat kunnostaan uusimalla sulkansa ja höyhenpeitteensä säännöllisesti. Siten ne pitävät yllä lämmönsietokykynsä ja lentokykynsä. Mikäli lintu on siirtynyt niille luonnolliseen ravintoon, seuraavassa sulkasadossa värivirheet saattavat kadota.
Tuollainen leukismi tuntuu olevan lajikohtaisesti ruumiinosaan sidottua, variksella se ensimmäisenä iskee isoihin siipisulkiin ja sinisorsalla kaularenkaaseen (roskaruuan piirissä eläviä tyyppilajeja kumpikin...). Yleensä ne eivät ole hylkiöitä, ja luontoakateemin tuntuma on että 50 variksen parvesta löytyy keskimäärin yksi siipijuovavaris.

Luontoakateemin lintuvirtuoosien puolesta, Markku Hyvärinen

"Miksi pikkulintu pyörii nilkoissani? Pieni lintunen, punainen rinta, vihertävä niska (peippo?)-selkämys pyörii jalkojeni ympärillä ja lennähtää sitten viereiselle ikkunalaudalle katselemaan, ikäänkuin jotain viestiäkseen. Parin metrin päässä kadulla oli kuolleena isompi lintu, ymmärtääkseni laulurastas, Tapahtui kaupungissa, luonnon olosuhteissa kuitenkin. Asuinpaikallani on ollut nyt monta pikkulintua ikäänkuin pyytämässä apua ihmiseltä, hellyttävää, mutta vaikeata kun ei voi apua antaa ymmärtämättä mistä on kysymys. Tämä peippo näytti olevan fyysisesti aivan kunnossa."

Kuvassa punarinta. Kuva: Panu Villanen


Hei

Kysymyksessä on punarinta tuntomerkkien ja käyttäytymisen perusteella. Se voi olla hyvinkin peloton lintu muuttoaikana, varsinkin nuoret linnut. Keväällä muuttomatkaltaan jääneet punarinnat sananmukaisesti hyppelevät ihmisistä välittämättä aivan jaloissa. Väsynyt ja nälkäinen lintu etsii kiireisesti ravintoa ja unohtaa varovaisuuden. Syksyllä linnut ilmestyvät metsistä ihmisten läheisyyteen ja etsivät syötävää rakennuksissa olevista rakosista. Joskus myös sisätiloihin eksyy lintuja ravinnon houkuttelemina. Ne ovat yleensä tiaisia ja varpusia.
Kuollut rastas on voinut törmätä ikkunaan. Ikkunat peilaavat oman kuvan tai näyttäisi, että luonto jatkuisi, jolloin linnut törmäilevät niihin. Monesti käy huonosti.

Terveisin
Markku Hyvärinen, luontovirtuoosi