Lähetä meille kysymyksesi nisäkkäistä

Kysy asiantuntijoilta palvelumme on toistaiseksi tauolla.

Katso myös alta aiemmat kysymykset ja luontovirtuoosien vastaukset!

 

 Mikä eläin? Seudulla on ilveksiä mutta nämä jäljet rannassa pieniä kissamaisia.  noin 4, 5cm halksisija.


Hei!

Kuvaa ei valitettavasti ollut kysymyksesi ohessa, mutta tekstikuvauksen perusteella vaikuttaisi supikoiran jäljiltä. Tassun yleismuoto on sillä pyöreä kuin kissaeläimillä: kissaksi 4,5 cm on iso ja ilves saa poikasia vasta kesän kynnyksellä. Koiraeläimenä supikoiran varpaanjäljistä pitäisi olla hahmoteltavissa  aina kynnenjäljet - kissaeläinten jäljet ovat yleensä vailla kynnenjälkiä.

Luontovirtuoosien puolesta,

Karri Jutila

Hei,
havaitsin jo muutama viikko sitten täällä Tampereella Pyynikin alueella, että monilta kuusilta on pudonnut valtaosa oksien kärkikasvusta. Kuvassa esimerkkinä pihan hopeakuusi, mutta myös muissa kuusissa on näkynyt samaa. Mistä ilmiö johtuu?

Ohessa kysyjän ottama kuva maahan pudonneista oksankärjistä.


Hei!

Ajankohtainen kysymys, kuusien "oksanvaristeluilmiö" on tänä keväänä esiintynyt laajalti ja runsaana ainakin omilla havainnointiisalueillani Etelä-Hämeessä ja Satakunnassa. Kyse on makeannälkäisestä oravaisesta, joka napsii oksien kärkikasvainten tyviltä silmuja ja samalla katkaisee oksankärjen. Ilmiö on jokavuotinen, mutta nyt tavallista tavallisempi. Selityksenä voisi olla kehno käpykevät?

Terveisin,

Karri Jutila, luontovirtuoosi

Tänä aamuna aikaisin huomasin, että joku on käynyt yöllä takapihalla lintujen ruokintapaikan alla.

Ohessa kysyjän ottama kuva.


Tervehdys!

Kyseessä on jokin koiraeläin (neljä varvasta ja kynnet näkyvissä. Ilveksellä eivät kynnet näy aina ja näätäeläimillä erottuu viisi varpaanjälkeä). Ketun jälki on viiden sentin kokoluokkaa, suden lähes kymmenen senttiä - lumijälkikuviin kannattaa aina ottaa mukaan jokin mittakaavasta kielivä kappale. Kuvattujen varpaiden tiivis asento on kuitenkin tyypillinen koiralle: luonnonvaraiset koiraeläimemme ovat sopeutuneet lumitalviin ja hangella ne levittävät varpaat "lumikengäksi". Tosin lunta on kuvissa niukasti: kettu on tavallinen yövieras jopa kaupunkialueilla. Supikoiran jälkikuvio olisi pyöreämpi.

Yksittäisistä jäljistä on usein mahdotonta päättää, onko kyseessä koira, kettu tai susi. Jälkien seuraaminen kielii eläimen käyttäytymistä ja antaa osviittaa: koira risteilee puita ja kiviä nuuhkimassa, kettu risteilee "ammatikseen" umpihangessa myyriä kuulostelemassa ja susi menee pellon yli suoraan (kilometrikaupalla vaeltaessaan).

Terveisin,

Karri Jutila, luontovirtuoosi

Olen miettinyt jo kymmeniä vuosia koskien jäniksiä ja rusakoita. Jänis vaihtaa talviturkin mutta rusakko ei. Miksi rusakko ei vaihda turkkiaan?

Ohessa rusakko talvisella sänkipellolla. Kuva: Petri Hirva.


Hei!

Ihmissilmään rusakko näyttää samalta kesät talvet, mutta kaikkien vakituisten nisäkkäidemme tavoin kasvaa sillekin talveksi tiheämpi talviturkki. Laji on esiintynyt meillä vasta runsas sata vuotta eikä se ole sopeutunut lumitalviin suojavärillä kuten metsäjänis, mutta talviasun voi kyllä huomata harmaammaksi kuin kesärusakon kun tarkkaan katsoo. 1980-luvulla alkoi talvisin näkyä lähes valkeitakin rusakoita, mutta sen jälkeen alkaneet lumettomat ja vähälumiset talvet ovat hillinneet rusakkoevoluutiota.

Lumettomat talvet ovat puolestaan johtaneet metsäjäniksen ahdinkoon. Tumma rusakko maastoutuu pensaikkoihin ja selviää lumitalvesta, mutta lumettomassa metsässä saalistajat erottavat valkoisen jäniksen kaukaa.

Terveisin,

Karri Jutila, luontovirtuoosi

Minkä eläimen jälki pikkulammen jäällä 12.12.2020? Aste pakkasta ja yöllä satanut uusi lumi. Jälki on melko tuore ja kuva klo 10 aamulla otettu. Askelluksen rytmi näyttää "sekavalta". Sama kaveri on jatkanut matkaa kilometrin päässä olevalle seuraavalle lammelle jne.


Tervehdys!

 Viisi varvasta paljastaa että kyseessä on näätäeläin, ja tämänkokoinen tassunjälki (kiitos mittakaavasta) on näädällä ja saukolla. Näädän tassunjälki on soikeampi 0 ja toispuoleinen, saukolla pikemminkin V ja keskivarvas kärjessä. Paikkakin on tyypillinen saukolle, talvella se liikkuu kilometreittäin pitkin jäitä ja käy koluamassa metsäojiakin vetistä ravintoa etsiessään. Laji on yleistynyt 1990-luvulta lähtien, talvisin sen jälkiä löytää helposti virtojen varsilta ja hyvällä onnella sen voi myös nähdä sulapaikoissa jäiden tultua.

Terveisin,

Karri Jutila, luontovirtuoosi

 

Metsähiiri eikös?

(Ohessa kysyjän ottama kuva.)


Hei!

Kyllä on Apodemus flavicollis - kotihiiren vatsa on harmaampi eikä sillä ole noin jyrkkää värirajaa. Länsi-Suomeen leviämässä olevalla peltohiirellä on myös valkoinen vatsa mutta sen takakäpälä ei ole puhtaanvalkoinen ja sillä on selässään musta viiru.

Terveisin,

Karri Jutila, luontovirtuoosi

Onko tää kotihiiri?

(Ohessa kysyjän ottama kuva.)


Hei!

Pyöreä kuono, piskuiset korvat & lyhyt häntä: myyrä. Hiirillä on häntä ruumiin pituinen tai pitempi. Kyseessä on Microtus agrestis (peltomyyrä), joka asuu niityillä, pelloilla ja hakkuuaukeilla. Metsämyyrällä, joka on yleisin nisäkkäämme, häntä on pitempi (yli puolet ruumiinpituudesta) ja turkki ruskeampi. Peltomyyrää eniten muistuttaa kenttämyyrä, joka myös viihtyy puutarhoissa ja niityillä. Kuvassa erottuu hyvin yksi tärkeimmistä tuntomerkeistä, korva: peltomyyrä on karvakorvainen, kenttämyyrän korva on ulkonevampi ja sen reuna lyhytkarvaisempi.

Terveisin,

Karri Jutila, luontovirtuoosi

Hei!

Urpiaisia tarkkailin Hämeenlinnassa ja minua tarkkailtiin myöskin! Kärppä tai lumikko, en pystynyt määrittämään edes koon perusteella, eikä näkynyt mustaa hännänpäätä. Pystyykö"passikuvasta" sanomaan, kumpi on?

(Ohessa kysyjän ottama kuva.) 


Hei!

Onpa kimurantti pähkinä. Eläin on vaihtamassa talvipukuun (kuononympärys ja kulmakarvat ovat jo valkoisia), eikä lumikon ja kärpän naamassa muutenkaan ole värieroja. Kuvassa olevat korret vaikuttavat joltakin rotevammalta ruoholta, ja kokoarviota on vaikea tehdä sen perusteella. Lumikko on myyränkokoinen otus ja kärppä lähentelee oravaa. Jos on muistikuvaa kokoluokasta, lajin määrääminen on helppo tehdä.

Lopputulema on nyt se, että otusten, kärpän ja lumikon, naamat ovat niin samannäköisiä edestäpäin, että varmuutta lajille ei saa. 

Terveisin,

luontovirtuoosi Karri Jutila