Lähetä meille kysymyksesi kasveista

Katso myös alta aiemmat kysymykset ja luontovirtuoosien vastaukset!

 

Pihassani (paikkakunta Ruovesi) kasvaa koivu, jonka alaosa on voimakkaasti muhkurainen. Olen joskus nähnyt visakoivuja, jotka eivät näyttäneet tältä. Miksi koivu on kasvanut näin? Onko se jotenkin erikoinen? Muualla kulkiessani ei silmiini ole sattunut vastaavaa.

Ohessa yksi kysyjän ottamista kuvista.


Hei!

Kuvat eivät kuitenkaan kerro tarpeeksi monipuolisesti koivusta. Puu olisi tullut kuvata kokonaisena ja lisäksi lehdistä tulisi olla kuvaa. Ensinnä tulee selvittää, onko kyseessä raudus- vai hieskoivu. Visakoivuhan on rauduskoivun variaatio (Betula pendula var. carelica). Visakoivut ovat usein melko mutkaisia, haaraisia ja pieniä. Niiden kasvu hidastunut.

Kuvan rungon rakenteessa on havaittavissa muhkuroita. Puu on kuitenkin varsin tanakka ja suora, mitkä eivät ole tyypillisimpiä visakoivun ominaisuuksia. Rungon rakenteessa on sellaisia ominaisuuksia, että paremminkin epäilisin kyseessä olevan pakkashalkeaman. Kuivuus ja kaivaminen puu juuriston alueella on myös saattanut aiheuttaa vaurioita koivuun. Vaurioiutuneisiin kohtiin iskevät usein sienet kuten käävät

Puu saattaa myös olla hieskoivu. Sinun kannattaa nyt kuvata puu kokonaisena ja ottaa kuvia siitä myös lehtevänä. Lehdistä tulee ottaa myös siisti lehtien kuva. Rauduskoivun lehti on kaksisahainen, sen oksat ovat usein riippuvat. Rauduskoivun rungossa on mustia pystysuuntaisia kohtia.

Terveisin,

Heli Jutila, luontovirtuoosi

Mikä juurakko oheisessa kuvassa? Löytöpaikka Tampereen Pyhäjärven ranta.

Ohessa kysyjän ottama kuva juurakosta.

Hei!

Suoralta kädeltä on vaikea varmaksi sanoa paljoakaan. Maastossa voi yrittää tarkastella lähellä kasvavia kasveja tai tehdä muita havaintoja. Jos juurakko olisi pitkulaisen käsivarsimainen, ehdottaisin ulpukan tai lumpeen juurakkoa. Tämä näyttää kuitenkin erilaiselta. Sinun kannattaisi halkaista juurakko. Jos kyseessä on myrkkykeiso (Cicuta virosa), jota epäilen, esiin tulee lokeromainen rakenne juuren sisällä. Myrkkykeiso on tosiaan myrkyllinen ja karjaa on kuollut syötyään sitä. Laji on myös ihmiselle myrkyllinen.

Myrkkykeiso on monivuotinen ruoho. Juurakko on lieriömäinen–mukulamainen, pysty, lyhyt, paksu, lokeroinen. Kukinto on kerrannaissarja, pikkusarjoja (5–)10–20. Lehdet 1–2 kertaa parilehdykkäisiä. Lehdykät ovat suikeita–kapeanpuikeita (joskus hyvin kapeita), sahalaitaisia.

Luontoportti palvelussa kerrotaan:

”Myrkkykeiso lienee kaikkein vaarallisin myrkkykasvimme, vielä paljon myrkyllisempi kuin esimerkiksi pelätty myrkkykatko (Conium maculatum). Myrkkykeison kaikki osat sisältävät kikutoksiinia, joka on jokseenkin kaikille nisäkkäille hyvin myrkyllistä. Muutamat luonnonnisäkkäistämme voivat syödä keisoa haitatta, mutta niin karjalle kuin ihmisellekin se on vaarallinen. Rikkoutuneet kasvinosat voivat saastuttaa jopa pieniä vesialueita, joista juotu vesi voi aiheuttaa myrkytystilan. Myrkky aiheuttaa nopeasti epilepsiaa muistuttavan oireyhtymän, Hei!joka voi johtaa kuolemaan pahimmillaan muutamassa tunnissa.”

Terveisin,

Heli Jutila, luontovirtuoosi

Mikä tekee sinivuokon lehdistä näin hienon punaiset? Yö pakkanen..?

Ohessa kysyjän ottama kuva punaruskeista sinivuokon lehdistä.


Hei!

Sinivuokon lehdet ovat alta punaruskeita tavallisestikin. Lajin tieteellinen sukunimi Hepatica, johtuu maksaa tarkoittavasta kreikan kielen sanasta hepar. Meilläkin sinivuokko on paikoin tunnettu nimellä maksalehti. Signatuuriopin mukaisesti lajilla on ajateltu parannettavan maksan sairauksia aikanaan.

Terveisin,

Heli Jutila, luontovirtuoosi

Mikä on kasvi nimeltään Virake? Alla tekstikatkelma, jossa puhutaan virakkeesta.

"Kyllä mulle virake on tuttu. Useita vuasia takaperin, kun nee meirän kulmallaki niitä otti kovasti, kun nee myrkkyä veiväten tonne tonne Saksaan ja minkä niitä viätiin, niin sieltä virakkeen juurist, kun nee otti niitä virakkeitten juuria maast ylös oikeen suuris summis ja Italiaan vai Saksaanko niitä viätiin - en oikeen muista, ja niist piti sit sitä myrkkyä oikeen semmost valmistettaa, että sotajoukkoja tuhotaan. Ja meirä kulmalla kasuu viraketta vallanpaljo, suuria aloja.... Ku Mettäkyläst oli kaks miästä, haeskelivat noita virakkeen juuria, sinne Nurmijärven sairaalaan myivät. Ja nee menivät ja kysyvät siin – Aapo oli pellollaas kyntämäs – kysyvät sit, että onks tääl pualella niitä virakkeen juuria. Ei nee kelvannu sit kaikki. Kyl niitä virakkeita oli, mutta ei nee kelvannu kaikki. Toisis ei ollu juurta mitään. Sano ”Kylhän niitä tos on alhaalla meirän haas vaikka millä mitalla”, sano Aapo. ”Niin, mutta jos nee on oikeita virakkeita”, sano toinen niist pojiist si. ”He, kylhän ny näin vanha perkele jo virakkeen tuntee”, sano Aapo. Pojaat nauro. Sano, että ens heittiä esittää, että ”Oletteks tee ny niitä juuripoikia perkeleitä”, sano, mut ku se sano ittees samallaviisin sit taas, että kyl näin vanha perkele ny tuntee jo virakkeet."  (Kustaa Virtanen s. 1876 Lopella, haast. 15.08.1961).

Ohessa kuva kivikkoalvejuuresta. Kuva: Heli Jutila.


Hei!

En ole perehtynyt vanhoihin kasvinimiin, mutta erinäisiä tietoja löysin. Virake nimeä on käytetty mm. hevonhierakasta. Se esiintyy yleisenä kulttuuripaikoilla. Kuvauksessa puhutaan virakkeesta myrkkykasvina ja viitataan sen juuriin.

Hierakoista erityisesti poimuhierakka on vanha rohtokasvi. Lisäksi Keski-Euroopassa on hyödynnetty rohtona tylppälehtihierakkaa. Rohdoksi käytetään lähinnä juurta, joka vaikuttaa sapeneritystä lisäävästi, ruokahalua parantavasti, limakalvoja supistavasti ja ulostavasti. Vaikutus on peräisin useammasta eri yhdisteestä, joita ovat mm. antrakinoniglykosidit, parkkiaineet, emodiini, rumikiini, kversetiini ja krysofaanihappo. Hierakoilla hoidetaan erityisesti maksan toiminnan häiriöitä ja ummetusta sekä näistä vaivoista johtuvia ihosairauksia. Myös punataudin hoitoon niitä on käytetty. Verta puhdistavan vaikutuksensa vuoksi hierakoiden juurilla on ollut merkitystä kasvainten hoidossa. Siemenet supistavat voimakkaasti limakalvoja, ja niitä onkin käytetty ripulin hoitoon. Lehdillä on runsaan C-vitamiinipitoisuutensa vuoksi ollut merkitystä keripukin lääkkeenä (http://www.yrttitarha.fi/kanta/hierakat/ 14.3.2021). Kasvien maailma, Otavan iso kasvitietosanakirja 2 mukaan Peräpohjolan jokien tulvarannoilla kasvavan vesihierakan (Rumex aquaticus) juurta oli käytetty verenvuototautien hoidossa (Unto Laine s. 454-455).

Ehkä virake ei kuitenkaan ollut hierakka. Tähän viittaa kielitieteilijöiden (J.A. Wecksell, T.I. Itkonen ja Elvi Pakarinen (Erämetsä)) Vihdistä ja myös Lopen Metsäkylästä keräämä nimitys virake, virankojuuri, jota käytettiin kivikkoalvejuuresta (Dryopteris filix-mas). Pojat keräsivät sen juuria jo 1890-luvulla Nurmijärven apteekkiin, missä siitä tehtiin lapamatolääkettä. Itkosen kirjoituksessa selitetään, että Reinholmin ja Lönnrotin jälkeen virake nimeä ei olisi hierakasta enää käytetty. (Itkonen T.I. Lisiä kapeiden ja Virokannaksen ongelmaan. – Virittäjä. Untitled - Journal.fijournal.fi › virittaja › article › download.)

Näin muodoin näyttää todennäköiseltä, että loppilainen Kustaa Virtanen lienee puhunut kivikkoalvejuuresta.

Terveisin,

Heli Jutila, luontovirtuoosi

 

Piha-aidanteenamme on nopeakasvuinen terijoensalava, jonka aina alasleikkaamme 3 vuoden välein,ehtii kasvaa max 2 m korkeaksi. Miten pitkät juuret mahtaa tehdä näin hoidettuna ja alasleikattuna? Mietin vain onko juurista haittaa sala-ojille ja miten kaukana pitäisi olla salaojista. Muuten on kesällä tosi kaunis.

Ohessa terijoensalavan lehti. Kuva: Heli Jutila.


Hei!

Juurien pituutta on varsin vaikea arvioida pelkän tekstikuvauksen perusteella. Vaikka kuviakin olisi käytettävissä, arvio voisi olla vain suuntaa antava. Joka tapauksessa juuret kasvavat terijoensalavayksilön ympärille useamman metrin säteellä. Maaperä ja maan vesiolot vaikuttavat juurien syntyyn. Terijoenssalava kuten monet muutkin kasvit asvattavat juuria vesisuonien suuntaan ja jos salaojissa tai vesiputkissa on reikiä ne voivat toki vaurioittaa niitä. Ehjiä putkia ne eivät uhkaa.

Puiden leikkaaminen kiihdyttää niiden maanpäällisten versojen kasvua ja juurivesojen kasvua. Puiden leikkaaminen alas kolmen vuoden välein tarkoittaa puun kannalta sitä, että sillä kuluu energiaa uuden lehti- ja versomassan tuottamiseen. Alasleikatun terijoensalavan vesat saavat ravinteita ja energiaa juurista verson kasvattamiseen. Näin ollen juuriston ravintovarat vähenevät. Kun yhteyttävä lehtimassa on alussa vähäinen, juuriin voidaan siirtää vain vähän ravintovaroja. Aiemmin suuren puun tai pensaan laaja juuristo todennäköisesti supistuu leikkauksen seurauksena ehkä merkittävästikin.

Kolmen vuoden välein tapahtuva alasleikkaaminen osaltaan kiihdyttää versojen kasvua ja toisaalta myös juuristo sopeutunee tällaiseen toistuvaan muutoksen paremmin kuin pidemmän aikavälin jälkeen tapahtuvaan leikkaamiseen.

Avoimella paikalla kasvaessaan terijoensalava (Salix fragilis ’Bullata’) tulee pallomaiseksi muodoltaan.

Terveisin,

Heli Jutila, luontovirtuoosi

Hei! Minkä kukan siemeniä urpiainen mutustelee?


Hei!

Kiitos kasvikysymyksestä. Kuvassa urpiainen istuu jollain mykerökukkaisella kasvilla, joka näyttää pietaryrtiltä. Olisi ollut eduksi, jos kuvassa olisi näkynyt koko kasvikin. Päädyin kuitenkin pietaryrttiin. Jos sinulla on mahdollisuus mennä paikalle ja ottaa kuvia paitsi koko kasvista, myös kukista ylhäältä päin, määritys saa enemmän tietoa tuekseen.

Nappikukkanakin tunnettu pietaryrtti on talventörröttäjä, jota on tuoreena käytetty myös kansanlääkinnässä. Kasvi on myrkyllinen sisältämänsä tujonin vuoksi, mutta pieniä määriä voidaan käyttää myös maustamiseen. Käyttö kuitenkin edellyttää kasvin ominaisuuksien tarkkaa tuntemusta. Urpiaiselle myrkystä ei liene suuremmin haittaa, ja muutkin linnut käyttävät lajin siemeniä.

Taustalla näkyy epätarkkana myös pujon versoja.

Terveisin

Heli Jutila, luontovirtuoosi

 

Moikka! Kävelin Helsingin Etelä-Haagassa, ja löysin vaahteran, jossa alemmalla olevat lehdet olivat vihreämpiä kuin ylhäällä olevat. Mistä tämä johtuu? Ohessa kuva.


Hei!
Lehdet kellastuvat syksyllä, kun valon määrän vähenee. Lämpötiloilla on lähinnä hienosäätövaikutus ruskassa. Puut ovat geneettisesti sopeutuneet niihin lämpöoloihin, joissa ne elävät. Niinpä Lapista siirretyt koivut tulevat Helsingissä ruskaan aikaisemmin kuin paikalliset puut.
Valon määrän väheneminen saa aikaan sen, että lehtien vihreä väriaine, lehtivihreä eli klorofylli, vetäytyy puun runkoon ja juuriin varastoitavaksi. Lehteen jää jäljelle vain punaisia ja keltaisia väriaineita, karotenoideja. Niinpä lehdet tulevat punaisen tai keltaisen värisiksi.
Lehdet putoavat siten, että lehden kantaan muodostuu erityinen irtoamissolukko, jonka murtumisen ansiosta lehti sitten putoaa. Lehtien putoamisen biologinen liittyy siihen, että elleivät lehdet putoaisi, ne haihduttaisivat liikaa vettä. Menetystä puu ei pysty talvella juuristonsa avulla korvaamaan. Puu kuolisi talvella, elleivät lehdet putoaisi. Lehtien pudottaminen on tapa, jolla puut ovat sopeutuneet talven ankarien olosuhteiden varalle.
Yksittäisen puuyksilön sisällä lehtien värin vaihtelu liittynee osittain lämpötilaan. Lähempänä maata olevat lehdet ovat maasta huokuvan lämmön ansiosta lämpimämmässä ja toisaalta ne ovat lähempänä varstoja, joten siirtoa voidaan viivästyttää. Tieteellisiä tutkimuksia tästä erosta ei ole ja tämä on lähinnä spekulointia.

Terveisin

Heli Jutila, luontovirtuoosi