Kysymyksiä ja vastauksia kasveista

Luontoakateemille esitettyjä kysymyksiä ja vastauksia kasveista vuosilta 2020-2022.

Hei! Kiertelin Askolassa vanhan kotitaloni lähellä olevalla metsäalueella, jonka reunamilla on muinoin ollut puutarha... Nyt jo umpeen metsittynyt mutta paljon merkkejä vielä vanhasta, kuten omenapuita. Havumetsäalueen rajalla ryteikössä törmäsin tällaiseen kukkivaan puuhun/pensaaseen... Osaatteko kuvan perusteella sanoa mikä on kyseessä? Onko vanha puutarhakasvi, vaiko tuiki tavallinen metsänpensas?

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Kuvassa näyttäisi olevan kirsikka (Prunus cerasus). Kuva on aika kaukaa eivätkä kaikki yksityiskohdat selviä ihan tarkkaan, mutta suurella todennäköisyydellä kyseessä on kirsikka. Ilmeisesti se on joko aikanaan istutettu paikalle (ehkä vanha talon tai puutarhan paikka) tai sitten levinnyt lintujen mukana. Paikoitellen kirsikkakin on levinnyt ilmaston muutoksen myötä.

Luontoakateemi keskittyy luonnonvaraisten kasvien tunnistukseen.

Heli Jutila, Luontoakateemi

Mitä nämä kasvit mahtavat olla? Kasvavat pihallamme Vähässäkyrössä enkä muista ennen nähneeni, olemme asuneet tässä 19 vuotta.

Ohessa kuvat, jotka kysyjä on lähettänyt Luontoakateemille.


Hei!

Jälkimmäinen kuva 221230 on luonnonkasvi. Se on terttualpi (Lysimachia thyrsiflora). Luontoportissa kirjoitetaan mm. "Laji on melko vaatimaton kasvupaikkansa suhteen, eikä ylenkatso niukkaravinteistakaan alustaa. Terttualpi on luonteenomaisimpia kosteikkokasvejamme, jonka löytää rantatasanteilta, soistumista, ojista, kaivannoista, letoilta ja jopa vedestä." Kasviyksilö on selvästi useamman vuoden vanha, joten kyllä se on paikalla ollut jo pidempään. Tästä kasvista ei ole mitään haittaa. Itse asiassa kukkiessaan terttualpi on varsin kaunis ja houkuttelee hyönteisiä.

Ensimmäinen kuva on tatarkasvin taimesta. Se on luultavasti tarhatatar (Reynoutria ×bohemica). Paremmin kuitenkin selviää, kun kasvi kasvaa kokoa. Todennäköisesti viimevuotisesta yksilöstä on jotain jäänteitä. Tarhatatar, kuten myös sen sukulaiset ja kantalajit japanintarar (Reyonotria japonica ja R. sahalinensis) ovat vieraslajeja. Vieraslajiportaalissa kirjoitetaan niistä seuraavasti:

"Tarhatatar (entinen hörtsätatar, Fallopia × bohemica) on monivuotinen, nopeakasvuinen, tatarkasveihin (Polygonaceae) lukeutuva ruoho, joka muodostaa tiheitä kasvustoja. Tarhatatar on japanintattaren (R. japonica) ja sahalinintattaren (R. sachalinensis) risteymä ja ominaisuuksiltaan sahalinintattaren ja japanintattaren väliltä. Tarhatatar saattaa olla elinvoimaisempi kuin emolajinsa.

Isot tattaret ovat kotoisin Itä-Aasiasta, josta niitä on viety ympäri maailmaa puutarhoihin koristekasveiksi. Yhteistä aasialaisille tattarille on suuri koko ja pysty kasvutapa. Niiden juurakko on monivuotinen, mutta maanpäälliset osat yksivuotisia. Juurakosta kasvaa joka vuosi uudet varret. Kaikki lajit ovat erittäin nopeakasvuisia, ja varret yltävät kesässä jopa useiden metrien mittaisiksi.  Kookkaat tattaret tuottavat siten runsaasti kariketta.

Lajit ovat olleet suosittuja puutarhaperennoja, koska ne ovat kestäviä, nopeakasvuisia ja helposti leviäviä. Samat ominaisuudet ovat kuitenkin tehneet niistä erittäin vaikeita ja haitallisia rikkakasveja. Suomessa aasialaiset tattaret leviävät vain kasvullisesti eli ne eivät tuota siemeniä. Kasvi muodostaa juurakkonsa avulla nopeasti tiheitä ja laajoja kasvustoja. Paksut maavarret voivat kasvaa metrin vuodessa ja yltää jopa 20 metrin mittaisiksi ja kahden metrin syvyyteen. Kasvi pystyy läpäisemään jopa asfaltin. Hennostakin juurakon kappaleesta syntyy nopeasti uusi kasvusto, minkä vuoksi tattaret leviävät erittäin helposti uusille kasvupaikoille esim. puutarhajätteen tai maamassojen mukana."

Heli Jutila

Mökin nurmikolle ilmestynyt tällaista kukkaa,mikä mahtaa olla nimeltään?

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Tämä kasvi on tyypillinen erityisesti eteläisessä Suomessa nurmikoilla, pientareilla ja niityillä huhtikuusta-kesäkuulle kukkiva kasvi. Kyseessä on kaksi- tai monivuotinen taskuruohokasvi – kevättaskuruoho.

Terveisin

Luontovirtuoosien puolesta, Panu Villanen

Hei!
Mikä tuo mahtaa olla? Möykky kiertää lähes kokonaan terveen kuusen rungon.
Tukkipuun kokoinen puu kasvaa ojan reunassa Kokkolan alueella. Möykky muodostuu neulasista, joista osa on vielä vihreitä.
Kummajainen on selvästi jo kuolemassa. Havainto on tehty huhtikuussa metsätöiden yhteydessä.
Yli 50 vuotta metsässä töitä tehnyt tuttava ei ole ikään nähnyt vastaavaa.
Jonkin sienen tai bakteerin aiheuttama kasvuhäiriö?

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Kuusen somaattisessa solukossa on tapahtunut mutaatio, joka on aiheuttanut epämuodostuman syntymisen. Rakenne on tuulepesämäinen. Neulasmuhkuran alueella useat silmut ovat aktivoituneet ja alkaneet kasvattaa neulasia miltei suoraan rungosta. Erotettavissa on nuppimaisia lyhytversoja, joihin neulaset kiinnittyvät. En ole itse törmännyt aivan tällaiseen, mutta kuusella on lukuisia erikoismuotoja. Kuvat kannattaa lähettää varmasti myös Luonnonvarakeskukseen. Luvallasi voin toimittaa ne sinne, jos haluat.

Mukurakuusessa on mukura rungossa, mutta ei neulasia. Kuusen tuulenpesä syntyy yleensä sen latvaan. Pallokuusessa kuusi jää kääpiömäiseksi (50 cm, tiheähaarainen). Siilikuusi jää 20-30 cm korkeaksi, nauriinmuotoiseksi ja tiheähaaraiseksi.

Heli Jutila, Luontoakateemi

Pihipiirissä on luonnonvarassa paikka, jossa kasvaa noin neljän neliön alalla sinivuokkoja. Nyt samalle kasvupaikalle on levinnyt myös valkovuokko ja kysyisinkin onko valkovuokosta haittaa sinivuokon kasvulle? Kyse rinteestä, jossa kasvaa mm.haapaa. Kiitos!

Sinivuokon kukka. Kuva: Panu Villanen, Luontoakateemi


Hei!

Valkovuokko saattaa kilpailla sinivuokon kanssa valosta, vedestä ja ravinteista, jos sen kasvusto etenee sinivuokkojen tuntumaan. Luonnossakin lajit toisinaan esiintyvät lähekkäin. Yleensä kuitenkin sinivuokko esiintyy vähän varjostetummilla ja happamilla paikoilla kuin valkovuokko, joka etsiytyy varsinkin savi- tai muille hienojakoisille maille. Sinivuokon tiedetään karttavan savimaita. Kumpaakin lajia on käytetty puutarhoissa istutettuna.

Kannattaa seurata levittäytyykö valkovuokko sinivuokon kasvustojen suuntaan. Jos näin käy, voit halutessasi hillitä sen leviämistä poistamalla liian lähelle tunkeutuvia maavarsia. Sinivuokon maavarsi on suoraan alaspäin suuntautuva eikä se pysty levittäytymään kasvillisesti valkovuokon tapaan, vaan on riippuvainen siemenlevinnästä. Siinä auttavat muurahaiset, joita houkuttaa sinivuokon siementen elaiosomit eli rasvapitoiset lisäkkeet.

Haavan esiintyminen voi vaikuttaa lajeihin. Kumpikin kyllä pystyy esiintymään haavan kanssa. Haavan lehtikarike ei hajoa kovin nopeasti eikä siinä ole niin paljon ravinteita kuin esim. lepän karikkeessa. Sinivuokkojen kukkiessa ensin niiden tulee tunkeutua lehtikarikkeen läpi ensimmäisenä. Valkovuokkojen kukkiessa myöhemmin, samaan aikaan myös heinät tunkeutuvat karikkeen läpi. Ehkä tällä ei ole merkitystä, teoriassa haavan lehtikarike voisi aavistuksen vähentää sinivuokon kilpailukykyä. Tosin tämä on vain arvailua.

Haapa on tärkeä avainlaji, joten sinällään sen esiintyminen on hyvä asia.

Heli Jutila, Luontoakateemi

Kuinka yleisiä ovat 12 lehtiset sinivuokot kukat.  Nämä kuvattu Päijät-Hämeessä.


Hei!

Viestissäsi ei ollut kuvaa.

Sinivuokolla terälehtiä muistuttavia kehälehtiä on 6–8 (–12). Kukat ovat väriltään yleisimmin sinisiä tai sinivioletteja, joskus myös valkoisia, punaisia tai kirjavia. Sinivuokko ei juurikaan levittäydy kasvillisesti. Lähekkäisten kukkien kehälehtien määrä voi näin ollen olla eri.

Vastaavasti myös valkovuokolla kehälehtien määrä vaihtelee 5-8 (-12). Sillä kukkien määrän pohjalta voi päätellä kloonien rajat.

Heli Jutila

Hei!

Kuva on huono, mutta oululaissyntyisenä näin ensimmäistä kertaa elämässäni kuvassa olevan kukan Salon Vuohensaaressa 1.5.2022. Mikä kukka mahtaa olla kyseessä?
Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Kuva on vähän epätarkka, mutta kyseessä lienee pystykiurunkannus (Corydalis solida). Hentokiurunkannuksella on vähemmän kukkia (8) eikä lehtiliskoissa. Kukkien tukilehdet ovat lähes kukan kokoisia ja väriltään vihreitä, ehyitä, vastapuikeita ja tylpähköjä.

Pystykiurunkannus on kuitenkin tanakampi, sillä on kukkia 10–20 kappaletta ja sen kukkien tukilehdet ovat liuskakärkisiä. Se ei myöskään ole niin vaatelias kasvupaikan suhteen kuin hentokiurunkannus.

Heli Jutila, Luontoakateemi

Mikä se tämän kasvin tai minkä lehtiä nämä on. Oli suhteellisen lähellä järveä polun varrella metsäisellä alueella.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Kyseessä on vuohenputki (Aegopodium podagraria). Se viihtyy lehdoissa ja puutarhoissa sekä ylipäätään rehevällä maalla. Siitä on hankala päästä eroon, jos sitä on tullut kukkapenkkiin. Keväällä nuoret versot sopivat salaatteihin.

Heli Jutila, Luontoakateemi

Mikähän tämä vaaleanpunainen kaunotar on? Kasvaa villiintyneellä nurmialueella puiden juurella Leppävaarassa, Espoossa. Alue on vanhaa pihapiiriä, vain kivijalka jäljellä.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Kyseessä lienee syysmyrkkylilja (Colchicum autumnale). Se on koristekasvi, joka on meillä harvoin villiintynyt. Se myrkyllinen ja syksyllä kukkiva sipulikasvi, josta on eristetty kolkisiinia. Sitä on käytetty lääkkeenä erääseen hengityselinsairauteen. Kolkisiinilla aikaansaadaan mm. kasvinjalostuksessa hyödynnettävää polyploidiaa.

Heli Jutila, Luontoakateemi

Mikä se tämmöisen nimi on, onko tietoa? Järven rantamalla kasvoi.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Kuvassa on tuomipihlaja (Amelanchier ssp.). On varsin todennäköistä, että se on isotuomipihlaja (Amelanchier spicata), mutta kuvasta sitä ei täydellä varmuudella voi kuitenkaan määrittää. Etelä-Suomeen villiintynyt vieraslaji isotuomipihlaja lienee kuitenkin kyseessä, sillä laji näytetään kuvatun luontaisen näköisellä kasvupaikalla. Tuomipihlajaa on käytetty puutarhoissa aidannepuuna vähäisen tilavaatimuksen ja kauniiden valkoisten kukkien ansiosta.

Heli Jutila, Luontoakateemi

Tuija-aidan huonovointisuus. Aita on alkanut muuttua ruskeaksi. Aita on noin 4 vuotta vanha ja suojaisessa paikassa. Mikä sitä vaivaa ja voiko sille tehdä mitään? Olen leikannut sitä kerran vuodessa, kasvukauden jälkeen. Tänä syksynä olisi tarkoitus katkaista latvat, auttaisiko se vai pitäisikö jättää se rauhaan?


Hei!

Tuijan oksien ruskettuminen voi olla seurausta liian kuivasta kasvupaikasta ja vähäisestä kastelusta.

Tuijan versojen lievä ”kellertyminen” keväisin on tyypillistä kanadantuijalle (Thuja occidentalis). Useimmiten väritys korjaantuu kesän mittaan ilman erikoistoimenpiteitä. Mikäli ruskettuminen kuitenkin jatkuu ja neulaset kuivuvat, kevätaurinko on tehnyt tehtävänsä. Tällöin talvivaurioita kärsineet osat poistetaan terveeseen kasvuun saakka.

Tuija kestää hyvin leikkausta, joten ruskettuneet osat kannattaa leikata pois. Jos oksiin ei kehity uusia versoja, tuija on kuollut.

Tuija tekee uutta kasvua myös puutuneesta oksasta, ja kestää tällaisia vaurioita paremmin kuin moni muu havukasvi. Muista huolehtia tuijan kastelusta ja etenkin keväällä sen varjostamisesta.

Heli Jutila

Kasvupaikka alava sekametsä. Kasvi on poimittu eilen 20.9.2021. Kasvupaikka Soini, Iiroonjärven pohjoispää. Liitekuvan alustana on A4 paperiarkki, josta voi päätellä minkä kokoinen kasvi on.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Ihmettelin kyllä aika lailla, että mikä tämä kasvi on, mutta lopulta päädyin keskusteltuani toisen asiantuntijan kanssa siihen, että se on ruohokanukka (Cornus suecica). Laji yleistyy pohjoiseen päin. Marjojen pitäisi olla punaiset ja normaalisti lehdet ovat jäljellä. Jos käyt katsomassa paikalla, voit löytää niitä ja punamarjaisia yksilöitä ja verrata kasvikirjan tai netin kuvaan.

Heli Jutila, Luontoakateemi

Lepaa Hattula metsäinen tontti. Ihmettelen tätä pensasmaista kasvia. Mikä se lienee ja onko myrkyllinen?

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Kyseessä on todennäköisesti sorvarinpensas (Euonymus macropteryx) ja sen suomenkielinen lajinimi on lyhtysorvarinpensas. Kyseessä on puutarhasta villiintynyt. Laji on Itä-Aasiasta ja Suomeen se on tuotu Sahalinin saarelta. Propelinmuotoisen nelihaaraisen hedelmän sisällä on oranssit siemenet.

Sorvarinpensaiden (Euonymus) sukuun kuuluu toista sataa lajia, joiden enemmistö on kotoisin Aasiasta. Niistä monet ovat näyttäviä ja monikäyttöisiä koristekasveja, joiden suuren suosion esteenä lienee ollut lähinnä pelko myrkytyksistä. Suurina määrinä syötynä kaikki kasvinosat todellakin aiheuttavat myrkytysoireita ihmisille ja eläimille. Toisaalta niiden paha maku ja haju eivät kannusta ruokailemaan.

Heli Jutila, Luontoakateemi

Mikä kasvi ? Erittäin nopeakasvuinen.

Ohessa kysyjän lähettämä kuva Luontoakateemille.


Hei!

Kyseessä näyttäisi olevan lehtosaarni (Fraxinus excelsior). Kuvista ei voi kuitenkaan aivan 100 % varmuudella määritystä tehdä. Siispä sinun kannattaa seurata lajin kasvua ja kukintaa ja varmistaa muista ilmaantuvista tuntomerkeistä, onko kyseessä lehtosaarni tai jokin muu.

Terveisin Heli Jutila, Luontoakateemi

 

Kahdessa kolmesta omenapuusta runko on halkeillut tosi rumasti. Puut ovat noin 2-vuotiaita. Jo ensimmäisenä vuonna ilmestyi Ensimmäiset vauriot ja laitoin tuolloin niihin puiden "haavasalvaa. Nyt vauriot ovat vain pahentuneet. Kannattaako odottaa näiden enää toipuvan?

Ohessa kysyjän Luontoakateemille lähettämä kua.


Hei!

Puu on kyljestänyt haavaa eli rajannut sitä elävästä kudoksesta. Koska puu kasvaa haava-alue laajenee. Minusta paras nyt vain on odottaa. Puun yleiskunto on olennainen asia: miten se pystyy yhteyttämään? Puut toipuvat monenlaisista vaurioista, mutta monet tekijät vaikuttavat myös omenapuiden kuntoon.

Heli Jutila, Luontoakateemi

Nokkosista pöllähtää "savua", mitä se on?

Ohessa kuva nokkosesta. Kuva: Panu Villanen, Luontoakateemi


Hei!

Uskoisin, että tarkoitat nokkosen hedekukista leviävää siitepölyä.

Nokkosella on toki pienet siemenetkin, mutta ei sentään pölyä. Nokkonen on muuten todella monikäyttöinen kasvi, superfood, kuitu ja monien perhostoukkien ravintoa.

Ystävällisien terveisin,

Heli Jutila, Luontoakateemi

Kotipiha

Ohessa Luontoakateemille lähetetty kuva.


Hei!

Haluat varmaan lajintunnistuksen. Kyseessä on niittyhumala (Prunella vulgaris). Laji viihtyy monesti nurmikolla. Niin oli kiinteistömme pihalla, jonka aiemmin omistin.

Luontoportin sivuilla kerrotaan mm., että yhdennäköisyys oikean humalan (Humulus lupulus) käpymäisiin emikukintoihin (varsinkin lakastuneena, ruskehtavana hedelmävaiheessa) lienee antanut aiheen kasvin nimeen, sekä samoin vanhoihin toisintonimiin humalaheinä ja köyhänhumala – muuten matalakasvuinen niittyhumala ei köynnöstävää kaimaansa juuri muistuta.

Heli Jutila, Luontoakateemi

Mikähän pihan terijoensalavaa vaivaa? On istutettu tälle paikalle rungoksi vartettuna taimena ja kasvanut hyvin. Viime kesänä toinen puoli puusta jäi ilman lehtiä ja nyt ei ole tullut ollenkaan lehtiä.  Voikohan tälle tehdä mitään?

Ohessa kysyjän Luontoakateemille lähettämä kuva.


Hei!

Rovaniemi on terijoensalavan kasvualueen pohjoisosassa ja on todennäköistä, että pakkasvaurio tai jäätyminen on aiheuttanut puun heikon tilan. Heikentyneeseen puuhun saattaa olla iskenyt sienitauti. Paikallinen pienilmasto ei ehkä ole suotuisin. Mitä luulette, kun luette alla olevan listan.

Paikallisilmastoon vaikuttavat mm. vesistöjen läheisyys (meret lievittävät kovimpia pakkasia talvella, järvet karkottavat kukkimisaikojen halloja) ja alueen maastonmuodot (syvissä laaksoissa on kylmää ilmaa kesällä ja talvella, kukkulat taas ovat muuta ympäristöään lämpimämpiä). Järveen viettävä lounaisrinne hietamaalla, ylä- eli koillispuolellaan havumetsä, lienee paikallisilmastollisesti ihannepaikka puutarhalle.

Kotipihan pienilmastoon vaikuttaa tontin korkeusolosuhteiden lisäksi kasvillisuuden tarjoama suoja (puiden alla on hyvä suoja sekä pakkasilta että halloilta, päivällä varjoisuudesta taas on haittaa). Aukeiden paikkojen pohjois- ja itäreunat, joita reunustavat havupuut, ovat erityisen lämpimiä päiväsaikaan, sillä niissä auringon säteilyenergia muuttuu runsaimmin (havaittavissa olevaksi) lämmöksi.

Kasvien menestymiseen vaikuttaa myös maan laatu ja se, missä vaiheessa kasvukautta routa sulaa. Muokatut maat ja mineraalimaat ovat vähemmän hallanarkoja kuin turvemaat tai heinikot.

Ystävällisin terveisin,

Heli Jutila, Luontoakateemi

Hei! Onkohan tämä jättiputki vai mikä? Onko myrkyllinen? Pihamme vieressä kasvaa tällainen ja lasten vuoksi mietityttää, täytyisikö hävittää...

Ohessa kysyjän Luontoakateemille lähettämä kuva.


Hei!

Kyseessä ei ole jättiputki, vaan karhunputki (Angelica sylvestris). 

Ystävällisin terveisin,

Heli Jutila, Luontoakateemi

Mikä vaivaa Syreeniä. Lehdet puuttuu ja oksien päissä "terttumaisia" muodostelmia.

Ohessa kysyjän Luontoakateemille lähettämä kuva.


Hei!
Luontoakateemi vastaa ensisijaisesti luonnonvaraisia kasveja sekä sieniä ja eläimiä koskeviin kysymyksiin, enkä ole erityisesti puutarhakasvien ja kasvitautien erityisasiantuntija. Lisäksi pelkästä kuvasta on monesti vaikea sanoa syytä.

Yksi mahdollisuus on, että syreeni on talvella kuivunut jäisen maan ja toisaalta välillä paahtaneen kevätauringon vuoksi. Eräänlainen pakkaskuivuminen voisi tulla kyseeseen. Varsinainen pakkasvaurio tappaa usein itse silmut, jotka onneksi tässä tapauksessa näyttävät olevan tallella ja ilmeiesti tekevät vielä lehdet. Toivotaan näin.

Tietysti myös kuivuus tai juuriston kärsiminen esim. kaivutöistä voi olla syynä tällaiseen kuivuneen näköiseen syreeniin.

Ystävällisin terveisin, 
Heli Jutila, Luontoakateemi

Hei, mikä kukka? Porkkalanniemessä rantakallion väleissä kasvoi. En tunnista.

Ohessa kysyjän ottama kuva keltamaiteesta.


Hei!

Kyseessä on keltamaite (Lotus corniculatus). Laji jaetaan muotoihin, mutta niiden määrittäminen ei liitteiden kuvien perusteella ole mahdollista.

Luontoportissa kerrotaan keltamaitteesta mm. seuraavaa: Suomessa tavattavista maitelajeista keltamaite on levittäytynyt pohjoisimmaksi. Menestyksen salaisuus lienee ainakin osittain lukuisissa, erilaisiin kasvuympäristöihin sopeutuneissa muodoissa. Monimuotoisesta keltamaitteesta voidaan erottaa lukuisia muunnoksia, jotka ovat viime jääkauden jäljiltä vasta alkaneet kehittyä omaan suuntaansa. Suhteellisen lyhyessä ajassa niiden välille on ehtinyt kehittyä vähäisiä eroja mm. karvaisuudessa, lehdyköiden möyheydessä, kukkien muodossa ja koossa.

Ystävällisin terveisin,

Heli Jutila, luontovirtuoosi

Askolan Etujärven suolla aivan pitkospuiden vierellä

Ohessa kysyjän ottama kuva raatteen kukinnosta.


Hei!

Kuvassa on raatteen kukinto. Raate (Menyanthes trifoliata) on yksi maamme näyttävimmistä kukkakasveista. Tämän vedessä, rannoilla ja soilla tavattavan lajin lehdet ovat kolmilehdykkäiset. Hedelmät ovat pallomaiset kodat.

Ystävällisin terveisin,

Hrli Jutila, luontovirtuoosi

Istutin n. 15 vuotta sitten lahjaksi saamani pienen, viattoman näköisen koristekirsikkataimen muutaman metrin päähän rakennuksista. Lopulta ja aika piankin se kasvoi isoksi puuksi tai pensaaksi ja monta mukavaa kevättä riitti ihastelua naapureidenkin taholta, kun se kukki aina muutaman päivän vaaleanpunaisena. Lopulta totesin, että sen juuret ja perusrunkokin kasvoivat niin suuriksi ja varsinkin juuret paksuiksi, että aloin pelätä juurten aiheuttavan vahinkoa rakennuksille. Pari vuotta sitten kaadoin puun ja ajattelin, että se on sitten siinä. Luin jostain, että kyseinen kasvi ei lähde kasvamaan ainakaan, jos sitä karsii, samalla tavalla kuin vaikkapa Terijoen salava. Nyt kuitenkin on alkanut kasvaa uusi, jo noin puolitoistametrinen uusi alku kantovesasta.
Kysymys: ottaako tämä uusi alku voimansa vanhan puun juurista, eli jatkavatko vanhat paksut juuret samalla kasvuaan, vai kasvattaako tämä uusi alku uudet juurensa?

 


Hei!

Kirsikka on nk. pioneeripuulaji eli se kasvaa nopeasti. Puu pitäisi aina istuttaa vähintään 6 m päähän rakennuksesta, vahvajuuriset puut vielä kauemmas.

Katkaistu kirsikka on tehnyt kantovesan. Kyllä tämä vesa on yhteydessä vanhaan juuristoon. Vesa on saanut alkuvaiheessa ravinteita ja vettä vanhasta juuristosta. Sen alettua yhteyttää yhteyttämistuotteita on kuljetettu juuriin varastoitavaksi talven varalle. Vanhasta juurakosta osa varmasti on jo kuollut, mutta toisaalta nuori vesa on tehnyt osin uusia juuria ja osin se käyttää hyväksi vanhaa juuristoa. Jos haluat puusta eroon, kannattaa se katkaista nyt ja aina kun siihen tulee uusi kantovesa. Kirsikka on kaunis ja satoakin tuottava puu, joka houkuttelee niin pölyttäjiä kuin marjojen syöjiä, joten sinällään lajin istuttaminen pihalle on kannatettavaa, mutta istuta siis seuraavalla kerralla vähän kauemmas.

Jos ei pysty ihan 6 m päähän puuta istuttamaan, voi lähempänä pyrkiä eristämään sen juuret maahan asetettavalla saavilla tms.

Terveisin,

Heli Jutila, luontovirtuoosi

Pihassani (paikkakunta Ruovesi) kasvaa koivu, jonka alaosa on voimakkaasti muhkurainen. Olen joskus nähnyt visakoivuja, jotka eivät näyttäneet tältä. Miksi koivu on kasvanut näin? Onko se jotenkin erikoinen? Muualla kulkiessani ei silmiini ole sattunut vastaavaa.

Ohessa yksi kysyjän ottamista kuvista.


Hei!

Kuvat eivät kuitenkaan kerro tarpeeksi monipuolisesti koivusta. Puu olisi tullut kuvata kokonaisena ja lisäksi lehdistä tulisi olla kuvaa. Ensinnä tulee selvittää, onko kyseessä raudus- vai hieskoivu. Visakoivuhan on rauduskoivun variaatio (Betula pendula var. carelica). Visakoivut ovat usein melko mutkaisia, haaraisia ja pieniä. Niiden kasvu hidastunut.

Kuvan rungon rakenteessa on havaittavissa muhkuroita. Puu on kuitenkin varsin tanakka ja suora, mitkä eivät ole tyypillisimpiä visakoivun ominaisuuksia. Rungon rakenteessa on sellaisia ominaisuuksia, että paremminkin epäilisin kyseessä olevan pakkashalkeaman. Kuivuus ja kaivaminen puu juuriston alueella on myös saattanut aiheuttaa vaurioita koivuun. Vaurioiutuneisiin kohtiin iskevät usein sienet kuten käävät

Puu saattaa myös olla hieskoivu. Sinun kannattaa nyt kuvata puu kokonaisena ja ottaa kuvia siitä myös lehtevänä. Lehdistä tulee ottaa myös siisti lehtien kuva. Rauduskoivun lehti on kaksisahainen, sen oksat ovat usein riippuvat. Rauduskoivun rungossa on mustia pystysuuntaisia kohtia.

Terveisin,

Heli Jutila, luontovirtuoosi

Mikä juurakko oheisessa kuvassa? Löytöpaikka Tampereen Pyhäjärven ranta.

Ohessa kysyjän ottama kuva juurakosta.

Hei!

Suoralta kädeltä on vaikea varmaksi sanoa paljoakaan. Maastossa voi yrittää tarkastella lähellä kasvavia kasveja tai tehdä muita havaintoja. Jos juurakko olisi pitkulaisen käsivarsimainen, ehdottaisin ulpukan tai lumpeen juurakkoa. Tämä näyttää kuitenkin erilaiselta. Sinun kannattaisi halkaista juurakko. Jos kyseessä on myrkkykeiso (Cicuta virosa), jota epäilen, esiin tulee lokeromainen rakenne juuren sisällä. Myrkkykeiso on tosiaan myrkyllinen ja karjaa on kuollut syötyään sitä. Laji on myös ihmiselle myrkyllinen.

Myrkkykeiso on monivuotinen ruoho. Juurakko on lieriömäinen–mukulamainen, pysty, lyhyt, paksu, lokeroinen. Kukinto on kerrannaissarja, pikkusarjoja (5–)10–20. Lehdet 1–2 kertaa parilehdykkäisiä. Lehdykät ovat suikeita–kapeanpuikeita (joskus hyvin kapeita), sahalaitaisia.

Luontoportti palvelussa kerrotaan:

”Myrkkykeiso lienee kaikkein vaarallisin myrkkykasvimme, vielä paljon myrkyllisempi kuin esimerkiksi pelätty myrkkykatko (Conium maculatum). Myrkkykeison kaikki osat sisältävät kikutoksiinia, joka on jokseenkin kaikille nisäkkäille hyvin myrkyllistä. Muutamat luonnonnisäkkäistämme voivat syödä keisoa haitatta, mutta niin karjalle kuin ihmisellekin se on vaarallinen. Rikkoutuneet kasvinosat voivat saastuttaa jopa pieniä vesialueita, joista juotu vesi voi aiheuttaa myrkytystilan. Myrkky aiheuttaa nopeasti epilepsiaa muistuttavan oireyhtymän, Hei!joka voi johtaa kuolemaan pahimmillaan muutamassa tunnissa.”

Terveisin,

Heli Jutila, luontovirtuoosi

Mikä tekee sinivuokon lehdistä näin hienon punaiset? Yö pakkanen..?

Ohessa kysyjän ottama kuva punaruskeista sinivuokon lehdistä.


Hei!

Sinivuokon lehdet ovat alta punaruskeita tavallisestikin. Lajin tieteellinen sukunimi Hepatica, johtuu maksaa tarkoittavasta kreikan kielen sanasta hepar. Meilläkin sinivuokko on paikoin tunnettu nimellä maksalehti. Signatuuriopin mukaisesti lajilla on ajateltu parannettavan maksan sairauksia aikanaan.

Terveisin,

Heli Jutila, luontovirtuoosi

Mikä on kasvi nimeltään Virake? Alla tekstikatkelma, jossa puhutaan virakkeesta.

"Kyllä mulle virake on tuttu. Useita vuasia takaperin, kun nee meirän kulmallaki niitä otti kovasti, kun nee myrkkyä veiväten tonne tonne Saksaan ja minkä niitä viätiin, niin sieltä virakkeen juurist, kun nee otti niitä virakkeitten juuria maast ylös oikeen suuris summis ja Italiaan vai Saksaanko niitä viätiin - en oikeen muista, ja niist piti sit sitä myrkkyä oikeen semmost valmistettaa, että sotajoukkoja tuhotaan. Ja meirä kulmalla kasuu viraketta vallanpaljo, suuria aloja.... Ku Mettäkyläst oli kaks miästä, haeskelivat noita virakkeen juuria, sinne Nurmijärven sairaalaan myivät. Ja nee menivät ja kysyvät siin – Aapo oli pellollaas kyntämäs – kysyvät sit, että onks tääl pualella niitä virakkeen juuria. Ei nee kelvannu sit kaikki. Kyl niitä virakkeita oli, mutta ei nee kelvannu kaikki. Toisis ei ollu juurta mitään. Sano ”Kylhän niitä tos on alhaalla meirän haas vaikka millä mitalla”, sano Aapo. ”Niin, mutta jos nee on oikeita virakkeita”, sano toinen niist pojiist si. ”He, kylhän ny näin vanha perkele jo virakkeen tuntee”, sano Aapo. Pojaat nauro. Sano, että ens heittiä esittää, että ”Oletteks tee ny niitä juuripoikia perkeleitä”, sano, mut ku se sano ittees samallaviisin sit taas, että kyl näin vanha perkele ny tuntee jo virakkeet."  (Kustaa Virtanen s. 1876 Lopella, haast. 15.08.1961).

Ohessa kuva kivikkoalvejuuresta. Kuva: Heli Jutila.


Hei!

En ole perehtynyt vanhoihin kasvinimiin, mutta erinäisiä tietoja löysin. Virake nimeä on käytetty mm. hevonhierakasta. Se esiintyy yleisenä kulttuuripaikoilla. Kuvauksessa puhutaan virakkeesta myrkkykasvina ja viitataan sen juuriin.

Hierakoista erityisesti poimuhierakka on vanha rohtokasvi. Lisäksi Keski-Euroopassa on hyödynnetty rohtona tylppälehtihierakkaa. Rohdoksi käytetään lähinnä juurta, joka vaikuttaa sapeneritystä lisäävästi, ruokahalua parantavasti, limakalvoja supistavasti ja ulostavasti. Vaikutus on peräisin useammasta eri yhdisteestä, joita ovat mm. antrakinoniglykosidit, parkkiaineet, emodiini, rumikiini, kversetiini ja krysofaanihappo. Hierakoilla hoidetaan erityisesti maksan toiminnan häiriöitä ja ummetusta sekä näistä vaivoista johtuvia ihosairauksia. Myös punataudin hoitoon niitä on käytetty. Verta puhdistavan vaikutuksensa vuoksi hierakoiden juurilla on ollut merkitystä kasvainten hoidossa. Siemenet supistavat voimakkaasti limakalvoja, ja niitä onkin käytetty ripulin hoitoon. Lehdillä on runsaan C-vitamiinipitoisuutensa vuoksi ollut merkitystä keripukin lääkkeenä (http://www.yrttitarha.fi/kanta/hierakat/ 14.3.2021). Kasvien maailma, Otavan iso kasvitietosanakirja 2 mukaan Peräpohjolan jokien tulvarannoilla kasvavan vesihierakan (Rumex aquaticus) juurta oli käytetty verenvuototautien hoidossa (Unto Laine s. 454-455).

Ehkä virake ei kuitenkaan ollut hierakka. Tähän viittaa kielitieteilijöiden (J.A. Wecksell, T.I. Itkonen ja Elvi Pakarinen (Erämetsä)) Vihdistä ja myös Lopen Metsäkylästä keräämä nimitys virake, virankojuuri, jota käytettiin kivikkoalvejuuresta (Dryopteris filix-mas). Pojat keräsivät sen juuria jo 1890-luvulla Nurmijärven apteekkiin, missä siitä tehtiin lapamatolääkettä. Itkosen kirjoituksessa selitetään, että Reinholmin ja Lönnrotin jälkeen virake nimeä ei olisi hierakasta enää käytetty. (Itkonen T.I. Lisiä kapeiden ja Virokannaksen ongelmaan. – Virittäjä. Untitled - Journal.fijournal.fi › virittaja › article › download.)

Näin muodoin näyttää todennäköiseltä, että loppilainen Kustaa Virtanen lienee puhunut kivikkoalvejuuresta.

Terveisin,

Heli Jutila, luontovirtuoosi

 

Piha-aidanteenamme on nopeakasvuinen terijoensalava, jonka aina alasleikkaamme 3 vuoden välein,ehtii kasvaa max 2 m korkeaksi. Miten pitkät juuret mahtaa tehdä näin hoidettuna ja alasleikattuna? Mietin vain onko juurista haittaa sala-ojille ja miten kaukana pitäisi olla salaojista. Muuten on kesällä tosi kaunis.

Ohessa terijoensalavan lehti. Kuva: Heli Jutila.


Hei!

Juurien pituutta on varsin vaikea arvioida pelkän tekstikuvauksen perusteella. Vaikka kuviakin olisi käytettävissä, arvio voisi olla vain suuntaa antava. Joka tapauksessa juuret kasvavat terijoensalavayksilön ympärille useamman metrin säteellä. Maaperä ja maan vesiolot vaikuttavat juurien syntyyn. Terijoenssalava kuten monet muutkin kasvit asvattavat juuria vesisuonien suuntaan ja jos salaojissa tai vesiputkissa on reikiä ne voivat toki vaurioittaa niitä. Ehjiä putkia ne eivät uhkaa.

Puiden leikkaaminen kiihdyttää niiden maanpäällisten versojen kasvua ja juurivesojen kasvua. Puiden leikkaaminen alas kolmen vuoden välein tarkoittaa puun kannalta sitä, että sillä kuluu energiaa uuden lehti- ja versomassan tuottamiseen. Alasleikatun terijoensalavan vesat saavat ravinteita ja energiaa juurista verson kasvattamiseen. Näin ollen juuriston ravintovarat vähenevät. Kun yhteyttävä lehtimassa on alussa vähäinen, juuriin voidaan siirtää vain vähän ravintovaroja. Aiemmin suuren puun tai pensaan laaja juuristo todennäköisesti supistuu leikkauksen seurauksena ehkä merkittävästikin.

Kolmen vuoden välein tapahtuva alasleikkaaminen osaltaan kiihdyttää versojen kasvua ja toisaalta myös juuristo sopeutunee tällaiseen toistuvaan muutoksen paremmin kuin pidemmän aikavälin jälkeen tapahtuvaan leikkaamiseen.

Avoimella paikalla kasvaessaan terijoensalava (Salix fragilis ’Bullata’) tulee pallomaiseksi muodoltaan.

Terveisin,

Heli Jutila, luontovirtuoosi

Hei! Minkä kukan siemeniä urpiainen mutustelee?


Hei!

Kiitos kasvikysymyksestä. Kuvassa urpiainen istuu jollain mykerökukkaisella kasvilla, joka näyttää pietaryrtiltä. Olisi ollut eduksi, jos kuvassa olisi näkynyt koko kasvikin. Päädyin kuitenkin pietaryrttiin. Jos sinulla on mahdollisuus mennä paikalle ja ottaa kuvia paitsi koko kasvista, myös kukista ylhäältä päin, määritys saa enemmän tietoa tuekseen.

Nappikukkanakin tunnettu pietaryrtti on talventörröttäjä, jota on tuoreena käytetty myös kansanlääkinnässä. Kasvi on myrkyllinen sisältämänsä tujonin vuoksi, mutta pieniä määriä voidaan käyttää myös maustamiseen. Käyttö kuitenkin edellyttää kasvin ominaisuuksien tarkkaa tuntemusta. Urpiaiselle myrkystä ei liene suuremmin haittaa, ja muutkin linnut käyttävät lajin siemeniä.

Taustalla näkyy epätarkkana myös pujon versoja.

Terveisin

Heli Jutila, luontovirtuoosi

 

Moikka! Kävelin Helsingin Etelä-Haagassa, ja löysin vaahteran, jossa alemmalla olevat lehdet olivat vihreämpiä kuin ylhäällä olevat. Mistä tämä johtuu? Ohessa kuva.


Hei!
Lehdet kellastuvat syksyllä, kun valon määrän vähenee. Lämpötiloilla on lähinnä hienosäätövaikutus ruskassa. Puut ovat geneettisesti sopeutuneet niihin lämpöoloihin, joissa ne elävät. Niinpä Lapista siirretyt koivut tulevat Helsingissä ruskaan aikaisemmin kuin paikalliset puut.
Valon määrän väheneminen saa aikaan sen, että lehtien vihreä väriaine, lehtivihreä eli klorofylli, vetäytyy puun runkoon ja juuriin varastoitavaksi. Lehteen jää jäljelle vain punaisia ja keltaisia väriaineita, karotenoideja. Niinpä lehdet tulevat punaisen tai keltaisen värisiksi.
Lehdet putoavat siten, että lehden kantaan muodostuu erityinen irtoamissolukko, jonka murtumisen ansiosta lehti sitten putoaa. Lehtien putoamisen biologinen liittyy siihen, että elleivät lehdet putoaisi, ne haihduttaisivat liikaa vettä. Menetystä puu ei pysty talvella juuristonsa avulla korvaamaan. Puu kuolisi talvella, elleivät lehdet putoaisi. Lehtien pudottaminen on tapa, jolla puut ovat sopeutuneet talven ankarien olosuhteiden varalle.
Yksittäisen puuyksilön sisällä lehtien värin vaihtelu liittynee osittain lämpötilaan. Lähempänä maata olevat lehdet ovat maasta huokuvan lämmön ansiosta lämpimämmässä ja toisaalta ne ovat lähempänä varstoja, joten siirtoa voidaan viivästyttää. Tieteellisiä tutkimuksia tästä erosta ei ole ja tämä on lähinnä spekulointia.

Terveisin

Heli Jutila, luontovirtuoosi